Monin tavoin kummallinen sunnuntai.
Kaiken sai pois raiteiltaan nukkuminen; heräsin yhdeksältä kymmenen tunnin yöunien jälkeen! Yhdeksältä!
No mutta kuvaprojekti jatkui, kunnes pakotin itseni ulos kävelemään; hain Linnanmaan Prismasta tykötarpeita päivällistä varten ja Miniälle pienen lahjan, kiitokseksi tärkeästä vinkkaamisesta. 😉
Iltapäivä sapuskan parissa, sitä tehden, siitä nauttien ja porukalla pöydässä pitkään istuen.
Kolme ruokalajia sitten sain aikaiseksi, vaikka aika myöhässä ne kaikki.
Pääruoan (kantarelleilla täytetty lihamureke) oheen keittelin mm. tämmöistä. Minulle tulee siitä mieleen thaimaalaiset temppelit.
Romanesco-kukkakaali on hyvin paljon tavallisen, valkoisen kukkakaalin makuista, monta kertaa kalliimpaa ja tosi kaunista. Napsuttelin palasiksi ja keitin, kypsien al-dente nuppujen päälle ripottelin emmentalraastetta, olisi ehkä kannattanut laittaa vielä jotain tujua maustetta, edes paprikajauhetta tai chiliä tai jotain. No mutta hyvin meni noinkin.
Ja jälkkäriksi osin oman puutarhan omenoista kauraomppumössöä (s. 58), jossa oli seassa myös luumuja, ja tavallisen sokerin sijaan inkkarisokeria. Siten tulee enemmän makua. Ja oheen jätskiä, vaniljakastiketta tai sitten! Arla on tehnyt vielä yhden uuden rahkamaun: Irish Cream. Siis vispaa kaksi desiä vispikermaa ja sekoita sen joukkoon purkillinen tuota Irish Cream-rahkaa. Tarjoa melkein minkä tahansa kanssa niin on hyvää! Tai syö suoraan vatkauskulhosta. Erinomaista myös siten! 😀
Puutarhassa vielä mukavasti kukintaa: marketta voi hyvin ja pelakuutkin puskevat uusia kukkia; perkasin niitä kyllä rankemmalla kädellä. Yrttipenkkiä en vielä ”aja alas”, sitten vasta kun räntä sataa päälle.
Huomiseksi on luvannut kaikkea muuta kuin räntää! Ehkäpä retkipäivä!
~~~~~~~~~~~~~~
Ai niin, eilisen Villa Pukkilan syysmarkkinoiden kuvia…
Eihän tämä nyt ihan Visbyn keskiaikamarkkinoille näytä, mutta aika vakuuttivia olivat…
Enpä ennen eilistä tiennyt, että Oulun Steinerkoulun kannatusyhdistyksellä on tämmöinen kaunokainen Hietasaaressa. Sitä saa vuokratakin…
Entäs tämä? – Kuinka simppeli ja mukava syyskoriste vaikka mökkipihalle!
Ja sitten tällainen kaunis talo, jossain Johteenpookin ja Aleniuksen puutarhan taustalla, sivussa. Tyhjillään oli, rehevä, iso puutarha ympärillä… Kaunis kuin mikä, mutta miten noita ikkunoita voi pestä…
Ja Ponipihalle oli sitten kevään vierailuni jälkeen noussut Villa Viena. Lähellä on paljon mitä ei näy, jollei kävele ja/tai eksy. 🙂
