Päivän agendaa pohdittiin aamukahvipöydässä: tunturiin vai ”tarpeellisiin toimiin” = mökin pihapiirin kunnostusta. Päädyimme siihen, että lähdetään ensin etsimään sieniä ja mustikoita ja sitten kaupan kautta iltapäiväksi pihahommiin.
Kutturantien varteen auto parkkiin ja siitä sitten aurinkoiseen metsään. Löysin viime vuotisen matsutake-apajan, eikä sientäkään! Ei matsutakea, ei tatteja, ei kangassieniä, ei mitään. Eikä juuri mustikoitakaan, kovin olivat pieniä ne vähäisetkin, eikä riittävästi edes piirakkamarjoja saatu.
Mutta metsä oli kaunis ja hyvä kulkea. Maaruska hemmotteli väreillään. Kun kerran ravinnonhankinta ei luonnosta onnistunut, annoimme tunnin tepastelun jälkeen periksi ja ajelimme Kuukkeliin. Ruskaturisteja oli kylillä jo aika lailla. Emme jääneet joukkoon, vaan palasimme mökille. Lounaslohileipien jälkeen pihalle.
Minulla heinätyöt! Monena syksynä olen ”niittänyt” käsin ja/tai trimmerillä mökkitontin heinät, kaikki. Mutta tänään päätin, että tyydyn perkaamaan vain polut ja niiden reunamat liiterille, saunaan ja purolle. Ja sinnittelin, etten haravoinut havuneulasia pihalta, toiveena ja tavoitteena, että ”parkkipaikalle” kasvaisi sammalta, heinää tai jotain. Jos aina haravoin kaiken pois (minusta on ihanan näköistä kun pihalla on sellainen haravoinnin siisti jälki…), se kuulemma kuluttaa kaiken vihreän kasvuyrityksen. Noh, on siinä nyt jo jotain pientä, mutta kokeilenpa nyt tätä. Siinä ohessa terassien siivousta ja saunan lämmitystä.
Pehtoori, joka remontoi Ratko-pumppuun uutta kansilevyä hävisi jossain vaiheessa lähimetsään: toive tuoreesta mustikkapiirakasta oli vahva! Ja niinpä vain litra tuli kuin tulikin täyteen, ja minun oli lunastettava lupaukseni ja leivottava mustikkapiirakka. Pullataikinapohjalla tietysti. No joo, pikkuisen haastellista tällä mökkikeittiön varustuksella. Tuli mieleen se kun ensimmäisen kerran poikaystävälleni (nyk. Pehtoori) pullaa leivoin.
Joka tapauksessa täällä mökillä ei edes ole kunnon isoa taikinakulhoa. Toki ilman yleiskonetta osaan pullataikinan tehdä, mutta sitten ei ollut kaulinta, ei leikkuria, ei pullasutia. Mutta piirakan leivoin. Hyväähän se mustikkapiirakka on. Eturuoaksi peled-siikaa. Ei valittamista.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Tänään 1.9.2017 on oikeastaan minun ”blogiurani” 10-vuotisjubilee. Silloin perustin ensimmäisen blogini (Lyhyesti-nimeltään), jonka tekstit on tässä yhteydessä mukana. Kirjoittelin koko syksyn 2007 blogia, mutta rohkaistunut julkistamaan sitä ennen kuin loppiaisena 2008. Niinpä ajattelinkin, että vietetään sitten blogin 10-vuotissynttäreitä. Nyt kun on menossa vielä kesäkuvakisakin ja muutenkin. Josko tammikuuussa olisi samalla 900 000 käynnin rajapyykki rikki. Juhlitaan sitten sitä. Nautitaan nyt kauniista syksystä!
No kyllä nyt oli semmoinen vuosi,että mustikoita ja hilloja ei-ainakaan täällä länsikairassa-ollut juuri mitään,entisiin verrattuna.Siellä Itä-Lapissa lehden/huhujen mukaan jotain ja paremmin.
Korpihilloja sentään löytyi,mutta kävellä SAA ja kumartaa jokaiselle marjalle…Ketähän se kiinnostaa?
Olis pitäny varmaan käyä vieropalkisilla,että olis saanu kunnon saalista,mutta pakkaset täynnä kuiten…Kukaan ei tiiä minkäkokoiset?
Onnea metsälle vielä!Kukaan ei estä toivomasta suurta saalista!
Hyviä sieniä ei muuten ole täällä meän perällä juurikaan,tai sitte en ossaa etsiä?
Mukavaa Ruskalomaa teille!
Aurinko paistaa ja kohta on luonto kaunheimhilhan!
Kyllä hilloja Koillismaalla on ollut ihan ennätyksellisen paljon, mutta ei näytä hyvä marjavuosi olevan täällä Ylä-Lapissa. Sieniä täällä kyllä yleensä on, edes vähän. Nyt voidaan tosi olla vähän aikaisessa. Tai siis kun tänä vuonna kaikki on vähän myöhässä.
Mutta metsässä ja tunturissa voi kyllä kulkea muutenkin. Tänäänkin.
Kaunista syksyä sinullekin!