Paluu Kroatiaan

Siitä on 37 vuotta kun oltu Splitissä edellisen kerran. Silloin Split ja Dubrovnik olivat Jugoslavian lomakaupunkeja, Titon vallan alla olleen Adrianmeren rantakaupunkeja, osa Kroatian maakuntaa. Sen jälkeen Dalmatian rannikolle asti on ulottunut Balkkanin sota. Kuinkahan mones?

Nyt olemme jälleen Kroatissa, EU-maassa, jossa sosialistisen diktatuurin tai sodan jälkiä ei ainakaan päivänvalossa näy.

Niin moni on vuosien varrella Kroatiasta puhunut hyvällä; kehunut maan kauneutta, palvelutasoa, ruokaa ja maisemia. Patikkamahdollisuuksistakin olemme antaneet itsellemme kertoa.

Kun ulkomaan matka oli joka tapauksessa toiveena ja aikeena loppuvuodesta tehdä, niin oli helppo keksiä Pehtoorille 60-vuotislahjamatka. Sisilia oli minulla viime metreille asti varteenotettava vaihtoehto, mutta päädyin lopulta varaaman matkan Kroatiaan. Ja vähän erilainen setti kuin meillä yleensä: hotelli on keskellä-ei-mitään, puolivälissä Splitin ja Dubrovnokin välissä, pienen Igranen kylän pienen sivukylän rannalla.

Ei mikään kaupunkikohde Alpeilla (Kitzbühel), ei mikään iso rantakaupunki (Ligurian La Spezia), ei mikään idyllinen pikkukylä (Mallorcan Port Soller), ei mikään patikoijien täyttämä piskuinen vuoristokylä (Kanarian La Gomera) vaan vuoren ja meren välissä oleva luksushotelli, josta voi lähteä patikoimaan, retkeilemään vuokra-autolla tai vain löhöillä altaalla, käveleskellä rannalla ja syödä hotellin ravintoloissa. Siis yhdenlainen yhdistelmäloma on aluillaan. Igrane on suunnilleen Rooman korkeudella, Riminin vastarannalla.

Toisaalta tästä hotellin meiningistä tulee vähän sellainen turistikarjameininki, kaukana mistään Lanzaroten Yaizan 10 huoneen pienestä boutiquehotellista. Se oli enemmän mieleeni, mutta on tässäkin puolensa. Palaan niihin vielä.

Ja tässä lomassa on elokuun Visby-Tallinna_Helsinki Grand Touriin verrattuna erinomaista (ja vähän ikävääkin) se, että ollaan yhdessä paikassa koko viikko. Ei pakkaamista, kulkemista, pakkaamista, yhteyksien etsimistä. Me ollaan nyt täällä.

Matka alkoi varsin sujuvasti: ensimmäinen merkillinen asia oli, että heräsimme molemmat vähän neljän jälkeen ilman kellonsoittoa nukuttuamme erinomaisesti kuuden tunnin yhtäjaksoiset yöunet. Siis valmiina lähtemään.

Reissu on Finnmatkojen/TUIn matka, jonka yksi tärkeä valintaperuste oli se, että Oulusta lähteminen ja sinne palaaminen sujuisi matkakohteeseen ja -kohteesta sujuvasti, ilman Helsinki-yöpymisiä ja/tai yölentoja. Siis Norwegianin koneella Helsinkiin, jossa tunnin välilasku, jonka aikana ehti käydä lentokentällä ostamassa yövoiteen, dekkarin, samppanjapullon ja vähän (yö)suklaata.

Matka jatkui samalla koneella, ja lähtö jopa 10 minuuttia etuajassa. Lennolla vielä toiset kymmenen minuuttia pois matka-ajasta, joten olimme Splitissä jo klo 10.40 paikallista aikaa (tunnin aikaero Suomeen).

Reissu on paljolti omatoimimatka, joten olimme vuokranneet etukäteen auton. Auton vuokraus on täällä ihan käsittämättömän edullista. Skoda Suberb (yritimme saada Volkkari Passatin, mutta ehkä pärjäsimmekin) maksoi ilman vakuutusta ja yhden kuljettajan ajo-oikeudella suunnilleen satasen – viikoksi! No otimme kuitenkin täysvakuutuksen ja myös minulle ajoluvan, joten hinta oli 180 euroa. Pienen Renu-Twingon tai pikku-Fiatin olisi saanut vielä halvemmalla ja toki cabrioletit ja maasturit, isot bemarit ja mersut olivat jo hinnakkaita, mutta tuollaisen keskiluokan autot ovat ihan tavattoman edullisia vuokrata.

Ja auto on meille tarpeen muutenkin kuin korvaamaan maksulliset lentokenttä–hotellikuljetukset. Emme aio viikkoa täällä korven keskellä altaalla köllötellä ja vain lähimaastossa lenkkeillä. Katsotaan nyt mitä aiotuista retkistä tehdään, ja joka tapauksessa tiistaina on nuorten Pehtoorille ostaman lahjan vuoro ja sitten lähdemme ryhmämatkalle, mutta muutoin kaksistaan lomailemme.

Ajelimme Splitistä hissuksiin kohti Igranea, hotellia, kävimme tankilla, parissakin kaupassa, Pehtoori jopa pysähteli, että sain kuvata. Adrianmeren sini ja ilman lämpö (+24 C)  tuntuivat ihan tavattoman ihanille. Maisemat kauniit, tie kulki pikkukylien läpi, Makarskan rivieralle.

Olemme asettuneet hotelliin, aika prime-aikaan, olleet biitsillä, minä meressä jo uinutkin, ah, onnea!!!!, ja nyt lähdemme syömään. Hotellin ravintolaan. Sekään ei oikein ole meidän tapaista, mutta palaan huomenna asiaan. Kroatiaan paluu on tuntunut hyvälle.