Kuvassa on Igrane. Tämä näkymä on meidän hotellilta päin, parvekkeeltamme tämä naapurikylä näkyy hyvin. Siellä on kolmisensataa asukasta, muutama kauppa, kuppila ja ravintola sekä TUIn toinen hotelli. Se on meiltä reilun kolmen kilometrin päässä, ja ylhäällä näkyvä kirkko vielä vähän kauempana. Kirkko on 1600-luvulta, ja se, kuten lähes koko kylä, vaurioitui sodan aikana. Punaiset uudet katot ja seinissä näkyvät uusien muurauksien jäljet kertovat jälleenrakennuksesta, tuhojen korjaamisesta.
Meidän tämän päivän omassa ohjelmassamme oli kävellä tuonne. Meidän kylän nimi on Zivogosce (mitään tajua miten se lausutaan). Ja hotellimme on Sensimar Adriatic Beach. Hotellin vieressä on fransiskaaniluostari, takana Biokovon vuoristo ja kansallispuisto, edessä Adrianmeri ja Bracin saari, joka tekee lahdenpoukamasta suojaisan. Iltapäivällä meri ihan rasvatyyni.
Lauantaiaamun lenkillä huomasimme että granaattiomenat ovat pian kypsiä….
Kirkkotarhasta oli kaunis näkymä pohjoiseen.
Kirkko on restauroitu, mutta viereinen ”pappila”? on vielä raunio. Mutta rauniollahan mieheni on tottunut kanssani kulkemaan…. 😉
”… jos mietit, miten mut tavoittaa, se riippuu, mihin riippumaton ripustan.” Mikael Gabrielin biisi soi mielessä väistämättä tällä kohtaa.
Ignaren rantapromenadilla oli ”myymäläauto”. Miehellä oli peräkontissa hedelmiä, vihanneksia, sipuleita,… ja äkkiä vaaka ja kassa etupenkiltä auton katolle, kun joku turisti innostui ostamaan reilut pari kiloa tuoreita, makeita, isoja viinirypäleitä. Satsi maksoi 40 kunea ~ noin 5,60 euroa.
Vähän täällä on jo sellainen off season -fiilis. Aika moni kuppila oli kiinni, mutta turisteja, englantilaisia, on sentään aika paljon.
Tämä kuva taas on otettu Igranesta kohti meidän hotellia. Ja takana näkyy luostari.
”Puolenpäivän prosecco” on meidän reissuilla jo käsite. Tänään oltiin jo reilusti iltapäivän puolella kun proseccon hotellin parvekkeella nautimme ennen kuin lähdimme rannalle viettämään biitsi-iltapäivää. Ja uimaan!
Rannalla mahtavan rauhallinen tunnelma, eikä vähäisin syy rauhaan ole siinä, että meri on tyyni.
Tälle illalle meillä oli varaus Grand Mare Grilliin, hotellikompleksin erilliseen ravintolaan, – eilisen buffaillallisen jälkeen halusimme jotain ihan muuta. Teen näistä kaikista ruokakokemuksista kotosalla erillisen postauksen, mutta jo tässä vaiheessa voin sanoa, että tänään oli parempi kokemus kuin eilen. Ja aamiainen tänään! Wuhuu!
Aurinko laskee täällä puoliseitsemän tienoilla, nopeasti. Ja meidän parvekkeen edessä on joku hiton puu! No ehkä se sittenkin sopii kuvaan…
Voi kuinka mieli palajaa sinne..kun vasta siellä olimme.Meri,aurinko..Hyvää lomaa.
Ei ihme että palajaa, … kyllä täällä on hyvä. Kiitos, loma tuntuu hyvälle.
Hieman näyttäisivät teillä siellä olevan häävimmät kelit kuin täällä perämeren rannoilla. Riippuen tietty siitä mitä kukanenkin halajaa, itse viihdyn hyvin välillä pilvisen taivaan allakin.
Jarin, kyllä täällä on kelit jatkuneet hyvänä. Minäkin viihdyn siellä Perämeren rannoilla, mutta kyllä tänäänkin on ollut ihan huippukeli – ja maisemat ja SUMU, jossa patikoida.
36vuotta sitten olin samoilla seuduilla. Laskeuduimme Zadarin sotilaslentokentälle. Pienessä Vodicen kylässä majailimme ja ihmettelimme maailman menoa. Split ja Dubrovnik pikavierailtiin myös. Uusintamatka on ollut jo harkinnassa, mutta Rooma näyttää taas voittaneen.
Kyllä meilläkin Rooma on vienyt monta aiempaa kertaa voiton Kroatilta, mutta nyt vihdoin täällä. Kyllä uusintamatka ainakin meille on ollut hyvä.