Syksyn raikas, ei kuitenkaan vihlova, ilma ja aurinkokin houkutti jo aamulla kävelemään ulos. Värejä alkaa olla jo ”kaupunkipatikan” varrellakin. Villiviinit ja vaahterat ensimmäisinä loistamassa, romuttamassa käsitystä syksyn harmaudesta.
Tuo Lyötyssä kasvava villiviini on samaa kuin esim. Taidemuseon ja Vanhan Åströmin talon villiviini, mutta eriä kuin meillä kotipuutarhassa. En tiedä lajeja tai lajikkeita, mutta tästä tulee heti kerralla ja heti kirkkaanpunainen. Meillä vihertää vielä. Sitten tulee keltaista, oranssia, punaista, ruskeaa, koko paletti!
Kun kävelin Tukkisaaren ohi huomasin (taas), että siinä rannassa on paljon osmankääpiä, joita olisi kiva saada maljakkoon kotiin. Nehän on ihan sisustuselementtejä. Mietin vähän, saakohan niitä edes poimia, mutta tarkistamatta asiaa palasin auton kanssa paikalle, ja rämmin rantavitikkoon. Ja oliko puukkoa tms. mukana? No ei tietenkään. Mökillä minulla on puukko yleensä repussa, ja mökkipihassa puuhatessa jopa vyöllä, mutta eihän sen kanssa kaupungissa voi liikkua. Mutta olihan minulla auton avain! Ihan hyvin voi Beetlen avaimella rapsutella, vuoleskella paksuja varsia. No nyt on kolme osmankääpää Festassa koristamassa syksyä.
Merijalinrannassa on jotain näin ”maalaista” ja idyllistä, mutta kyllä minä pidän myös uuden, uljaan Kuusisaaren tilataiteesta tai mitä se lieneekään?
Sainpa kaupungissa ihan mahdottoman mukavan puhelunkin. Salaisuus vielä, mutta ensi viikolla kerron. Olen niin iloinen siitä!
(PS. Eiliseen postaukseen lisäilin (känny)kuvia ja vähän kommentteja menusta.)