Syksy tuntuu jo ilmassa. Onneksi ei tuule kuten eilen, eikä tullut sitä sadettakaan. Vastavaloon, auringossa kuvaamani punaherukat ovat kyllä eiliseltä lenkiltä, tänään ei noin paljon ole ollut valoa.
Kovasti olen tässä sääkarttoja ja maantiekarttaa tutkiskellut ja pohtinut, josko huomenna lähtisin kesäkuvaretkelle. Sateessa ei ole kiva tehdä muutaman sadan kilometrin rengasmatkaa ja yrittää kuvailla siinä ohessa, joten aamulla sää ratkaisee, …
Tänään olen hoidellut virastoasioita ja ollut muutoinkin hyödyksi koko päivän, joten illan olenkin sitten leikkinyt; ihan ”omaa aikaa” olen tuhlaillut Photoshopilla leikkimiseen.
Joku viikko sitten Jarin kommentoi Nallikarin kuvaani, että se ”tuo mieleen Salvador Dalin surrealistiset maalaukset, – – tuttu ”valuva kello” siitä puuttuu”. Silloin päätin ja lupasin yrittää josko kuvaan kellon saisin. Sainhan minä. Montakin. Tämmöinen versio siitä tuli. En ole iha kauhean tyytyväinen, mutta tulipahan tehtyä. Ja opin ”vääntelemään” kuvia.
Nallikarin dalilaisten kellojen sade.
Ehkä nuo ”luomukuvat” punaisista viinimarjoista ovat kuitenkin enemmän minun kuvaustyyliäni, jos sellaista nyt vielä onkaan.
Upeat on nuo viinimarjat vastavalossa.
Mutta et kai vain ole anastanut noita valuvia kelloja Dalin teoksesta, kovasti ovat esikuvansa näköisiä. Ei sillä, etteivätkö ne sopisi tähänkin kuvaan. Ensin ajattelin, että parillakin olisi pärjätty, mutta monistettuina ( ja ”lentävinä) ne ehkä kuitenkin tekevät kuvasta entistäkin Dalimaisemman.
Jep, jep. On tunnustettava, että pöllin kellon Dalilta. Mutta vain yhden. Otin toki itsekin kuvat muutamasta kellosta, sain ne valuviksikin, mutta värisävyt ja ”valuvuus” eivät olleet tähän hätään oikeita, joten lähdinpä sitten rikoksen tielle. Ykden syväsin isosta nettikuvasta, ja sitten Photarissa monistin ja tein kolmenalaisia kelloja ja vääntelin: >Edit > Transform > Distort ja myös Edit > Puppet Ward ja Edit > Perspective Warp. Ja sitten layereitä ja kaikkea muuta pientä. Harjoitukset jatkuvat.
Kiitos ideasta. 😉