Aurinkoiset elokuun päivät jatkuvat! ”Oi, ihana elokuu” voisin väittää.
Toissapäivänä mietin puolenpäivän lenkilläni, että miksi se on (lähes) aina niin mahdottoman vaikeaa, se lenkille lähtö siis. Sen, että tuohon metsäpolun alkuun pääsee, viimeistään meren näkyessä, ei enää jaksa ymmärtää, miksi ei muka olisi jaksanut lähteä. Eilinen lenkki hoituikin kävellessä hammaslääkäriin ja tänään pyöräillessä Caritaksen kautta kampaajalle ja illansuussa kävimme Pehtoorin kanssa vielä ”heittämässä” pyörälenkin ja ajelimme kaupungille taiteiden ”yöhön”. Tällaiset ”päämäärälliset” liikkumiset on helpompia lähtemisen kannalta. Kun on kerran ”pakko” mennä, niin tulee lähdetyksi…
Se mitä yritän selittää, on se, että kyllä liikkuminen vaan on niin hyväksi.
Mitäkö Oulun taiteiden yössä? Siellähän on virallisestikin yli 70 tapahtumaa, ja nyt vasta alkaa todenteolla tapahtua.. mutta me olemme olleet jo pari tuntia kotona. Ensimmäisenä kävimme teatterin puvustamon kirppiksellä: etsittiin tietysti ensi kesän kalaaseihin keskiaikapukuja ja muuta rekvisiittaa… Eipä löytynyt. Paljon, paljon roolipukuja ja tavallisia vaatteita oli kaupan viidellä eurolla kappale, myös kankaita (studiokuvauksen taustaksi katselin vakavasti harkiten), mutta emme kuitenkaan ostoksille ryhtyneet.
Seuraavaksi Rauhalan kupeeseen Åströminpuistoon, jossa on ”Datapilvi”. Arkkitehtiopiskelijoiden 3600 ilmapallon tilataideteos. Se oli mukava, hienokin.
Piipahdimme uuden Voimalan pihalla, pyöräilimme keskustaan, esittelin Pehtoorille Rotuaarin screenillä olevan hienon valokuvanäyttelyn… 😉 Sentään muutama kuvani ehdittiin nähdä ennen kuin matkamme jatkui Pikisaareen, jossa on Designtori. Paikallista design-käsityötä. Kyllä olikin kauniita koruja, tauluja, astioita, neuleita, kaikenmoista. Kiertelimme, ja onnistuimme kiertämään myös herkulliseen päätepisteeseen suuntaavan vohvelijonon, ja lähdimme kotiin ennen kuin yö oli lähelläkään.
Apsu kävi esittämässä meille ihan oman performanssinsa, ja ”kertomassa” tämän viikon uuden, ison jutun: kerho on alkanut. Kaksi kertaa viikossa poika viettää iltapäivän kotinsa lähellä olevassa kerhossa. Ja hyvin oli mennyt.
Taiteiden yön yhteydessä oleva ns. Korttelihaipakka (~kaupat auki yöhön asti, ja lopuksi ilotulitus) ei sekään houkuta.
Kampaajalla lueskelin ruokalehtiä, ja huomiseksi muutama uusi kokeilu taisi jäädä mieleen. A domani!