Puita halailemassa, eikun kuvailemassa.
Vielä lähtiessäni paistoi aurinko, mutta jo puolivälissä kohti kaupunkia oli puettava päälle tuulitakki, jonka onneksi olin pyöräkoriin pikku kameralaukun viereen laittanut lähtiessäni.
Toppilansuoran komein, ja ainoa tierempan alettua jäljelle jätetty, mänty pääsee pian ”kahleestaan”. Montturalli, tietyö, aliskan, kiertoliittymän ja kaikenmoisen kohta vuoden kestänyt remppa on pian ohi. Tuon puun ohi olen vuosikymmenet kulkenut, – matkalla kotoa kaupunkiin se on ollut ”aina”. Hyvin se on tämän koettelumuksen vuotensa kestänyt; ylväänä ja komea kohoaa vielä.
Toinen puu, tai oikeastaan yksi niistä, joista Oulussa pidän kovasti on tämä. Sitäkin kävin tänään katsomassa.
Se lienee yksi kaupungin vanhimpia. Raatinsaaressa kasvava valtava paju? osaisi kertoa paljon, jos joku ymmärtäisi. Sitä ei oikeastaan huomaakaan, vaikka se on varmasti kymmenen metriä korkea, komea kuin mikä. Minunkin elämänmenossa se on ollut aina taustalla, kulissina. Se näkyi meidän Toivoniemen asunnon ikkunasta, sen ohi olen lenkkeillyt, melkein vieressä bussipysäkillä usein teininä uimahallista tulleena seissyt, ja viime vuosina olen koettanut saada siitä arvoisensa kuvan. Olen kuullut sen historiasta, lajimäärityksestä (Erkki Vilpan luennolla), mutta en muista!
Muutoin päivä ollut enemmän vähemmän lähdön tunnelmissa. Lähdemme huomenna reissuun, viikoksi. Ja reissu koostuu monista palasista, taipaleista, majapaikoista, tapahtumista, ilmanaloista, kaikenmoisesta. Periaatteessa kaikki on varattu, sovittu, tilattu, maksettu jo aikapäiviä sitten, mutta… ! Tänään on sitten muuteltu varauksia, reittisuunnitelmia ja aikatauluja. Yksi aika iso juttu on vielä ”vaiheessa”.
Eikös se niin ole, että jokaiseen reissuun liittyy joku ”The Problem”. Meidän perheellä ainakin: milloin lentolippujen häviäminen, milloin lasten sairastuminen, lennon peruminen, ESTAn puuttuminen, passin jääminen lentokoneeseen, käsilaukkuvarkaus, kameran hajoaminen, sotatila, metelöivä hotellihuonenaapuri, rengasrikko, tuplabuukkaus laivaan, pahemman luokan eksyminen, matkalaukun katoaminen, seuramatkalla joku uuvattava jäsen, vuosisadan tulva, lentolakko, maanjäristys, mahatauti, hotelllivarauksen merkillinen häviäminen… milloin mitäkin. Yleensä kuitenkin jotain. Olen tänään ajatellut, että olisikohan tämän reissun ongelma jo tässä vaiheessa? – Toivottavasti, – ja toivottavasti tämäkin tästä vielä selviää.
Nyt viimeistelemään pakkaus. Pysykäähän linjoilla, ensi viikko reissataan!
Muistan tuon männyn jo seiskööt- luvulta Toppilan kouluajoilta, sen ohi pyöräiltiin aina, kun mentiin jumppatunneilla Raatiin uimaan.
Niin ja onhan se seissyt siinä keskellä kevyenliikenteen väylää ylväänä pyöräillessäni töihin puolet vuodesta kesästä -98 lähtien (poikkeuksena kuluva kesä). Saattapa olla osallisena jossain kuvassanikin.
Siinähän se on ollut keskellä kevyenliikenteen väylää. Juuret puskivatasfalttipinnan rikki; rullaluistellessa sai varoa kompuroimasta.
Pitäisikikin osata ja muistaa kuvata enemmän näitä arkisia, tavallisia, ”liiankin tuttuja” näkymiä.