Elokuun yksi hyvä puoli ovat vihannesten ja marjojen runsaus ja tuoreus. Meillä kyllä syödään kukka- ja parsakaalia mielellään talvellakin, mutta juuri nythän ne ovat parhaimmillaan. Joten oli aika etsiä Sadun tammikuussa lähettämän kukkakaalikeiton ohje.
”Jokaviikkoinen soppamme” -projektin aikana on tullut melko monta uutta vihannessosekeittoa kokkailtua, mutta kyllä nyt ollaan asian ytimessä! Tämä oli ihan mahdottoman hyvää, ja basilikaöljy ja rapeaksi paistettu prosciutto nostavat keiton juhlaruoaksi.
Voisinpa hyvinkin ajatella tarjoavani tätä ”keittiön terveisenä” espressokupeista. Tässä on niin vahva, täyteläinen maku, että pikkukipollisessakin maistuu.
Ja se, mikä on tämän koko keiton juju, on kukkakaalin paahtaminen uunissa (vaaleanruskeaksi) ennen kuin se laitetaan soppakattilaan. Paahtaminen antaa keitolle hienon aromin.
Sadun paahdettu kukkakaalikeitto ja basilikaöljy
Ainekset (neljälle tai alkuun kahdeksalle)
1 kukkakaali
1 iso sipuli
1 rkl voita
1l kasvislientä
2 dl kuohukermaa
1 valkosipulinkynsi
valkopippuria
suolaa
1 pkt prosciuttoa
Basilikaöljy
1 ruukku tai nippu tuoretta basilikaa
1 dl oliiviöljyä
1 ripaus suolaa
Laita uuni päälle (150 C). Huuhtele kukkakaali, puolita se ja leikkaa paksuin ruoti pois. Paahda kukkakaalin puolikkaita uunissa noin 35 minuuttia niin, että ne kypsyvät pehmeäksi ja pinta alkaa saada väriä.
Suikaloi prosciutto ja paista pannulla rapeaksi, ja siirrä sivuun odottelemaan. Tee valmiiksi myös basilikaöljy; kulhoon oliiviöljy, ripaus suolaa ja basilikanlehdet. Surauta sauvasekoittimella tasaiseksi.
Kuori ja lohko sipuli ja valkosipuli, ja paista sipuli voissa kattilanpohjalla kullankeltaiseksi ja lisää sitten mukaan valkosipuli. Lisää kasvisliemi kattilaan, ja kun se kiehuu, laita kukkakaali pilkottuna sekaan. Mausta valkopippurilla ja suolalla ja anna kiehua hetki. Kun kukkakaali on pehmeää, soseuta sekin sauvasekoittimella ja lisää lopuksi kerma. Sekoita vielä kuohkeaksi.
Ja ehkä on vielä tarpeen korostaa, että tällä kukkakaalikeitolla ei ole mitään tekemistä sen epämääräisen vaalean keitinvedessään lilluvan kammotuksen, joka myös keitetyksi kukkakaaliksi kouluruokaloissa nimitetiin, kanssa. Ei mitään.
Kukka- ja parsakaaligratiineita olen harrastellut paljonkin, meillä syödään kukkakaalia myös raakana salaateissa, lämpimänä kasvisruokana (Hannen kukkakaali) ja siitä tehdään tortilloja, ja nyt tämän paahtamisjutun opittuani aion kokeilla myös lisäkeruoan tekemistä paahtamalla…
Tiistain ruokapöydässä ei viiniä ollut, eikä kukkakaali (ainakaan ilman reilua juustogratinointia) ole mikään viinin paras kaveri, mutta makustelin keittoa miettien, että mikähän voisi olla hyvä vaihtoehto. Ja ihan väistämättä tuli mieleen samppanja, tai noh, kuiva, oikein kuiva, hedelmäinen kuohuviinikin varmasti sopisi. Ehkä jopa rose… Näin kesällä ainakin.
Kuten kuvistakin ehkä voi nähdä, tänäänkin on paistanut aurinko, on ollut kesä. Kun keitto oli sekä etu- että pääruoka ja lopultakin aika kevyt, niin joskopa lähtisi taas Nallikariin kuvailemaan ja tepastelemaan, ja voisi ostaa jätskitötterön jälkkäriksi. 😀
Olipas mukava kuulla, että sielläkin tämä maistui! Useille vieraille olen tätä tarjonnut ja aina on saanut erinomaisen vastaanoton. Pitäisiköhän tässä vielä viimeisen lomaviikon kunniaksi pitkästä aikaa tuo keitto pyöräyttää?!
Kyllä tämä oli meidän molempien mieleen, ja varmasti minäkin tarjoan vieraille. Hyvää ja herkullista loppulomaa!
Jos on kovasti huokuttelevan näköistä valmistamasi keitto, niin on tuo huurteinen kuohujuomakin!
Jarin, jos ovat houkuttelevan näköisiä, niin sittenhän kuvat ovat onnistuneita, eikö? Olen joskus kuullut, että ruokakuvan ensimmäinen ja tärkein? arvostelukriteeri on se, että kuvan nähtyään tekee mieli maistaa…
Pitää varmaankin paikkansa
Kiitos Reija tästä houkuttelevalta reseptistä! Testasin Torppa-oloissa, eikä ihan kaikkia aineita ollut. Mutta tuli modifioitunakin oikein herkullista, kaupungissa pitää tehdä oikeilla ohjeilla myös. Saan kuulemma tehdä toistenkin!
Kummityttö
No mutta hienoa, Kummityttö! Modifiointihan osoittaa luovuutta ja on vähintäänkin suositeltavaa. Ja että sait vielä luvan tehdä toistekin, osoittaa, että hyvin olet keitellyt. Makoisaa viikonlopun jatkoa!