Visby, Gotlannin pääkaupunki, Unescon maailmanperintökohde, on viikinki- ja ennen kaikkea Hansakaupunki. Sen keskiaikainen muuri, kapeat mukulakivikadut ja porraspäätyiset talot, ruusut ja elokuun toisen viikon (viikko 32) keskiaikamarkkinat kaikkine oheisohjelmieen tekevät siitä ehdottomasti vierailemisen arvoisen. Se on kaunis, aurinkoinen, kiehtova, idyllinen, juhlakansasta ja –humusta huolimatta hiljainen, ja sillä on kaunis ranta. Voin vuorokauden vankalla kokemuksella väittää, että ehdottomasti kannattaa tänne tulla.
Kun aamuyhdeksältä lähdimme rantaan kävelemään, laitoimme onneksi lenkkarit jalkaan, onneksi ne olivat koko päivän. Patikkakengät olisivat olleet vielä paremmat.
Tarkkaa suunnitelmaa ei ollut. Ensimmäisen ”jakson” aikana olimme neljä ja puoli tuntia liikkeellä, merenrannasta kaupungin muurin sisäpuolelle ihailemaan taloja ja ruusuja, sitten ruusutarhaan, joka oli osa valtavaa kaunista kasvititeellistä puistoa. Ja koko ajan liikkeellä on keskiaikaisiin vaatteisiin pukeutuneita paikallisia ja turisteja. Enimmäkseen ruotsalaisia.
Kävimme tietysti kirkossa, tuomiokirkossa, joka YKSI Gotlannin 92 keskiaikaisesta kirkosta. Noin monta kirkkoa keskiajalla tällä yhdellä saarella kertoo kyllä vauraudesta, todella. Montakos kirkkoa Suomessa oli keskiajalla?
Yhdentoista jälkeen väki virtasi kohti ”Keskiaikaisia markkinoita”, jotka olivat valtavat. Vietimme siellä enemmän kuin kaksi tuntia, kierrellen, katsellen, kuvaillen, … ja kyllähän se nyt alkoi siltä tuntua, että ensi kesän Kalaasien teema on Keskiaika. Jotain rekvisiittaakin jo ostelin. Ja pukuhan minulla jo onkin kotona. Olipas kiehtovaa katsella ihmisiä, jotka selvästikin viettivät oman harrastuksensa huipentumaa, sitä intohimoa jolla olivat pukunsa ja kaiken muun teemaan liittyvän laittaneet. …
Taisipa olla niin, että markkinoilla oli enemmän väkeä pukeutuneina keskiajan kostyymeihin kuin meitä turisteja, jotka emme olleet. Keskiaikaisissa vaatteissa oli nuoria ja vanhoja, lapsiperheitä ja isoja seurueita, pariskuntia ja sinkkuja. Oli munkkeja, ruhtinaita, ritareita, linnanneitoja, kerjäläisiä, pyhiinvaeltajia, seppiä ja ties mitä…
Täällä järjestetään talvisin roolivaatteiden ompelukursseja, markkinoilla oli myynnissä kankaita, koruja, valmiita vaatteita, laukkuja, aseita, ruokaa (paahdetut mantelit olivat todella hyviä), siellä ei ollut kymmeniä oluttelttoja, mutta siellä oli ennustusta, mahdollisuus kokeilla taontaa, perinneparantamista … kaikkea.
Kaupungin monissa puistoissa ja rannalla oli seurueita oleilemassa, pelaamassa, piknikillä… koko kaupunki on yhtä karnevaalia. Ja mikä on ollessa kun lämmintä on melkein hellerajalle, mutta merituuli vilvoittaa, autoliikennettä ei ole nimeksikään ja kaikkialla on kauniisti hoidettuja puutarhoja. Voitte olla varmoja, että Pehtoori on tykännyt näkemästään. Tosin tässäkin pohti, miten näillä ei ole kirvoja näissä, ei ole myrkytetty …
Iltapäivän aluksi kävimme salaattilounaalla libanolilaisessa ravintolassa, mihin olimme oikein tyytyväisiä. Sitten lämmöstä ja katseltavan määrästä huolimatta vetäydyimme keskiaikaisen hotellimme viileiden, paksujen kiviseinien suojiin huilaamaan. Minä purkamaan yli 300 kuvan aamupäivä”saalista”, ja Pehtoori päikkäreille.
Tauon jälkeen lenkkarit jalkaan, ja kohti kaupungin muureja, toreja ja torneja. Rantaankin taas kävelimme.
Illan lopulla alkoi kyllä tuntua jaloissa kuin oltaisiin oltu paremmallakin patikalla; noh, toistakymmentä kilometriä ”pitkin keskiaikaa” tänään on tullut käveltyä.
Liikkuminen vaatii (tai sallii) hyvin syömisen, joten kävimme illallla Munkkällarenissa syömässä: Ruotsiin tullessamme (siis eilenkö se oli?!) sanoin, että syön joka päivä Toast Skagenin, siis tänäänkin se. Olipa erilainen kuin missään aiemmin, olipa hyvää. Noh, ko. ravintola on viime vuonna valittu Visbyn parhaaksi, joten…
Eikä meistä ollut enää Turnajaisia katsomaan, ei Munkkikellarin (vinyyli)diskoon, ei edes auringonlaskua kuvailemaan. Päivän kuvaussaldo 400 otosta.
Ruusuja ja ritareita, ruokaa ja raunioita. Meille molemmille paljon mukavaa katseltavaa, kuvattavaa. Juhlaviikon puitteet kohdillaan. Aurinkoinen ja ruusuinen keskiaika on ollut mieleemme.
Kuulostaa kyllä ihanalta, molemmille mieluisalta kohteelta – ai että! Sinun Visby-jutuista mieleen pulpahti yksi muisto. Minun ”varamummu ja -pappa” kävivät joskus 80-luvun lopulla Visbyssä ja toivat sieltä minulle tuliaiseksi aivan ihanan posliinisen leikkikahviastiaston. Leikkimökissä siitä juotiin varoen monet hyvät kahvit. Astiat odottelevat mummulan yläkaapissa omien tyttärieni leikkejä.
Olet kyllä saaanut jotain hyvin visbyläistä tuliaiseksi. Ja onpas hienoa että ovat vielä ehjänä ja tallessa. 🙂
Oi ihana Visby! Omasta (ainoasta) reissusta sinne tuli muutama viikko sitten kuluneeksi 20 vuotta, mutta Munkkällaren on jäänyt mieleen. 🙂
Kyllä tänne kannattaa toistekin tulla. Keskiajan (tai 20 vuoden) jälkeen on varmasti moni asia muuttunut, tai onneksi ei. Kyllä mekin on taas todettu, että lähellä on paljon hienoa. Ja tämän päivän ruokapaikka! Jo sen takia! Ja auringonlasku, ja turnajaiset ja …
Pakko on päästä tämän jälkeen. Olen lukenut dekkareita Gotlannista, niinkuin varmaan moni muukin, katsonut ruusutarhojen kuvia monta kertaa. Nyt on päätös tehty, sinne mennään.Kiitos
Anna, tietäen puutarha- ja ruokaharrastuksesi olen ihan tuhannen varma, että täällä viihtyisit. Ja voinpa suositella tätä hotelliammekin. Kirjoittelen kuvineen siitäkin joku päivä. Paistinkääntäjäravintolakin on tuossa nurkan takana, tosin hävisi tämänpäiväiselle…