Flow. Helsingissä on tänä viikonloppuna flow-festivaali. Kyllä, kyllä mekin siihen osallistuimme: kuuntelemalla viime yönä flow´sta palaavia juhlia hotellissa. Noh, ei yöunet kovinkaan moneksi tunniksi häiriintyneet.
Oli aika jättää Hakaniemen Hilton, aika mennä hakemaan pikkuperhe ja tyär völjyyn, P. (~ vävykokelas) tulisi suoraan satamaan).
Juhlamatkan viimeinen rasti oli edessä: lähdimme aamupäivälaivalla Tallinnaan. Tallinnaan? Kaikki muut kulkevat siellä kerran, pari vuodessa tai edes kerran parissa vuodessa, mutta me emme. Edellinen käynti meillä on noin 20 vuoden takaa… Silloin syyslomalla ala-asteikäisten lasten kanssa piipahdettiin. No mutta nyt oli Tallinnna valittu, kun ajattelimme, että aika edullisesti ja helposti majoitamme nuoret perheineen, poikaystävineen ja juhlaruokailemme porukalla.
Ja Apsu pääsee eka kertaa elämässään laivaan, Haaparantaa kauemmas ulkomaille. Että saamme olla kimpassa, ja siitä Apsu todella piti huolen. Kuten aiemminkin on ollut puhetta; kahden paimenkoiran perheessä kasvanut kaksivuotias onn oppinut kokoamaan laumansa. Apsu piti huolen jo Vetehisenkujalta lähitessä, että kaikki ovat paikalla. Nimenhuuto tehtiin monta kertaa ennen satamaa…
Siispä klo 11.30 Viikkarin XPRS-laiva lähti Katajanokalta kohti Tallinnaa. Kesä, helle, perhe koossa.
Jos tämän koko viikon varauksissa on ollut kaikenmoista häslinkiä, niin yksi huippujuttu on ollut, että olimme varanneet laivalle paikan valkoisten pöytäliinojen äärelle. Salaatti- ja tapasbuffetti oli kelvollinen ja hintaan kuuluneet ”saavilliset” viiniä maistuivat. Samppanjaakin oli laseissa. Juhlaviikonloppu!
Tallinnan tullessamme kaupungissa oli mieletön helle (+ 28 C), tyär ja miniä olivat erinomaiset tyytyväisiä lämpöön. Hoikat, aina palelevaiset nauttivat olostaan lämmössä.
Kiertelimme pitkin vanhaa kaupunkia, etsin liinoja mökin pöydälle, ja mukana kiertelemässä kaksi kanssani yhtä surkeaa shoppaajaa, eivät ole tyär ja miniä erityisen innokkaita ostelijoita…. …. 😉
Olimme kaikki tyytyvisiä kun oli aika siirtyä hotelllille, vaihtamaan kamppeita ja valmistautumaan ”Grande Jubilee” –iltaan.
Ravintolaksi olimme varanneet restoran Domenicin. Minä ja Juniori löysimme sen ihan toisistamme riippumatta. Ja kyllähän meillä oli aihetta toisiamme rutkasti kehua.
Perhe koolla. Ihana huippuilta oli. Palaan asiaan.
