On niin mukava, kun voi pitää työhuoneen ovea auki, kuulla veden pulputuksen kotipiazzan kukkapenkin vesiaiheesta, katsella kukkia, kuulostella iltatuulen kahinaa puissa… Laatia mainosta Suomi100 -juhlatapahtumasta nimeltä ”Koko Suomi syö”  ja järjestellä ja muokata kuvia.

Tämän päivän kuvasaaliissani on pari otosta, jotka otin aamusella ennen hammaslääkäriin menoa. Kuvat eivät sinänsä (taaskaan) ole kovin kummoisia, mutta otin ne, että voin kertoa siitä, että minulla on nyt ensimmäinen ”virallinen valokuvanäyttely”. Koko elokuun ajan Oulun Rotuaarin screenillä pyörii Oulu tutuksi -Facebook -ryhmän valokuvanäyttely. Tunnin aikana – mainosten ja tiedotteiden välissä – on nähtävillä viisi erilaista noin kolmen minuutin esitystä.

Meitä on kahdeksan enemmän tai vähemmän ammattilais/harrastajakuvaajaa, joiden kuvia siellä on esillä, lisäkseni Veijo Annala, Arto Häkkilä, Tomi Jutila, Harri Mällinen, Jani Taipaleenmäki, Anne Talvensaari ja Heikki-Pekka Törmänen. 

Minulla kävi todella harmittava ”työtapaturma” näyttelyyn lähettämieni kuvien kanssa, – erehdyin palautuspäivästä, ja olin vasta aloittanut perkaamaan kuvia, joita aioin lähettää, kun kuraattorilta tuli jo viesti, että aika on upeutunut. Niinpä sitten hädissäni, ja ehdottomasti näyttelyyn mukaan haluavana, lähetin tusinan verran otoksiani, joita olin vähän ajatellut, ehkä, mahdollisesti, kenties lähettäväni. Uudempia, parempia olisi ollut teran! verran. Mutta oma vika. Ja turha selitellä. Ja kelpasivathan nuo viimevuotisetkin otokset.

Joten jos Rotuaarilla elokuun aikana liikuskelet, vilkaisehan, jos sattuisit kuviani näkemään.

Kaikesta huolimatta on kyllä kiva, kun kuvia on näytillä Oulun keskustassa. Toisaalta on ihan yhtä arka olo kuin historiankirjoittajan uran alussa näki omat artikkelinsa Kalevassa tai jossain alan julkaisussa.

Käsitys omasta valokuvauksen tasosta ja taidosta on hyvin ristiriitainen. Katselen nykyisin liki kipeää myötähäpeää tuntien niitä satoja kuvia, joita täällä Tuulestatemmatussakin olen julkaissut. Myötähäpeä koskee nimenomaan sellaisia kuvia, joista muistan pitäneeni kovin, ja ajatelleeni, että NYT on hieno otos.

Yksi leimallinen piirre, joka monissa, liki kaikissa vanhoissa kuvissani on, on se, että ne ovat ihan tolkuttoman pimeitä. Pieneltä osin sen voi selittää kalibroimattomalla näytöllä, mutta muuten… ei ole kelvollista selitystä. Sommittelussa ja tarkkuudessakin – varsinkin sisä- ja ”tuote”kuvissa – on käsittämättömiä virheitä ja muuta. Ja valkotasapaino on sisäkuvissa ihan mitä sattuu.

Tämä blogini täyttää pian kymmenen vuotta, ja sen aikana olen julkaissut noin 20 000 kuvaa, joista viime kevään tietokantakatastrofin aikana (internetistä) hävisi melkein puolet. Iso osa joutikin häviämään, mutta toisaalta on lohdullista nähdä, että kaksivuotinen opiskelu Torniossa, ja kaikki sitä edeltävät kurssit, eivät ole menneet jättämättä jälkiä oppimisesta. Tiedän ja huomaan oppineeni kuvaamaan. Uskallan ottaa vastaan henkilö-, tapahtuma- ja tuotekuvaustoimeksiantoja, mutta vielä en rohkene lähteä esim. hääkuvaajaksi.

Jos ikinä enää teen (omakustanteisia) (keitto)kirjoja, tulee niissä kuvat olemaan paljon parempia kuin LappItaliassa tai Vuorotellen-kirjassa. Vuorotellen on kyllä nettiversiona PALJON parempi kuin painettuna, mutta sellaiseenkin minulla on nyt oppia ja taitoa tehdä asia entistä paremmin.

Mutta siis. Rotuaarilla kuviani… koko elokuun. Yritän saada lokakuun vastaavaan vielä parempia.

Kaupungintalon edessä oli aamulla kaunista.