Kotikaupungin kauneus … ehkä olen antanut ymmärtää, että pidän Oulussa asumisesta ja sen kaduilla ja rannoilla kulkemisesta. Oulu on hyvä kotikaupunki, ainakin minulle. Ainoa mikä on – aina – häirinnyt on se, että tämä on vähän syrjässä (lähtemisen helppoudesta, arkistoista, kumpuilevista maisemista ja lopultakin myös merestä tai merellisyydestä, monista kulttuuritapahtumista – ja Stockmannista!! 😀 ). Syrjäisyydestä viis: Oulu on hyvä.
Eikä tarvitse lähteä Alpeille tai edes Etelä-Suomeen nähdäkseen komeita alppiruusuja. Paitsi, että niitä kasvaa meillä kotipihalla autotallin päädyssä, niin Oululla on ihan oma rodopuistonsa.
Kävimme tuossa ennen illan sadekuuroa pyörälenkillä, ja kävimme Tuiranpuiston alppiruusut ihailemassa. Ne ovat suunnilleen samanikäisiä kuin meidän pihallakin olevat, mutta niitä on paljon!
Ne ovat siinä vanhan ”Nukkelan” takana. Nukkela on Tuirassa oleva Oulun ´Vanha synnytyssairaala´, jossa kaikki ´avojalakaset´oululaiset ennen 1970-lukua syntyivät. Niin minäkin, sekä sisarukseni kuin myös Pehtoori sisaruksineen.
(Valtatien ja Koskitien välissä ja Merikosken kadun ”takana” oleva iso puistoalue)
Tuiranpuistolla on pitkä ”sairaanhoidollinen” historiansa, ja henkilökohtaisesti se oli minulle tärkeä erityisesti 80-luvun ja 90-luvun alussa, tosin ei ”sairaanhoidollisesti”. Kun me asuimme Toivoniemessä vuoteen 1987, jolloin muutettiin tänne Rantapeltoon, Tuiranpuiston pururata ja valaistu latu tulivat minulle hyvin tutuiksi. Juoksin (ja muutaman talven hiihdin) siellä pari, kolme kertaa viikossa.
Ja 1990-luvun alkuvuosina kävin (autolla) Tuiranpuiston kupeessa (nyt jo rakennusten alle jääneessä) leikkipuistossa, jota me lasten (2- ja 3-vee) kanssa kutsuimme Hugo-puistoksi. Muistatteko sen Hugo-videopelin ja -tv-ohjelman, jota Taru Valkeapää juonsi. Siinä oli jotain kannoilta kannoille pomppimista, ja ne me lasten kanssa Hugo-puistosta löydettiin ja käytiin siellä Hugoa leikkimässä. Ei ollut rodoja silloin… 😀
No mutta, nyt siellä on, ja ovat todella kauniisti kukassa. Kannattaa kyllä käydä ihastelemassa.
~~~~~~~~~~~~~~~~
Kesän 2021 Tuiranpuisto alppiruusut kuvissani on täällä.
Olen vasta tänä kesänä havahtunut alppiruusuihin, joita hehkuu meidänkin pihapiirissä useamman naapurin pihalla. Semmoinen on saatava omallekin pihalle (joka on täysin retuperällä, koska sattuneesta syystä viime kesänä eikä tänäkään ole ollut sille aikaa). Pinkki alppiruusu on saatava.
Alppiruusut siellä teidän huudeilla kasvavatkin vielä takuuvarmemmin kuin täällä. Laitat pihaa sitten kun on sen aika ja aikaa siihen. Asiat tärkeysjärjestykseen 😉
Kävin eilen ihailemassa noita alppiruusuja tuossa samaisessa puistossa. Upeaa, että meillä oululaisilla on tuollainen puisto! Puistoon kannattaa mennä kameran kanssa. Muutaman kuvankin räpsin kukkivista pensaista.
Nukkelassa syntyneenä rakastan kaunista kotikaupunkiani enkä väsy sen kuvaamiseen. Meri, joki ja puistot, niihin ei kyllästy koskaan.
Kaija, olemmepa hyvin samoilla linjoilla. Ja tänään torille: sekin on ihana paikka kuvata ja käydä. Tänään siellä on kaiken muun hyvän lisäksi vielä suklaata ja juustoja!
https://street-food-fiesta.fi/tervetuloa/
Oijoi, suklaata ja juustoa! Kuulostaa kamalan ihanalta!
Sitähän se oli, Kaija. Sekä makeaa (pehmeää nougatia) että juustoa tuli ostettua.
Ovathan rodot hienoja katsella ja vieläpä ikivihreitäkin, mutta siihen tämän kasvin hienous loppuukin. Nämä myrkyttävät maaperän, ilmeisesti hapattavat, ettei siellä sitten muuta kasvakkaan. Englannissa todellinen ongelma. Lampailta on paikoin loppunut syötävä ruoka, ovat nälkäänsä syöneet näitä ja kuolleet kun eivät sovellu niiden ravinnoksi.
Enpä tuommoista rodoista tiennytkään. Ei kyllä hyvälle kuulosta.
Meidän (aika nuorien, noin 10 vee) alppiruusujen juurella kyllä kasvaa varjoyrttiä ja – valitettavasti – myös heinää.
Tuskin täällä ovat haitaksi kenellekään, sillä koristavat vain puistoja, luonnonvaraisina eivät menesty eivätkä leviä näillä leveysasteilla. Ihailin niitä nuorena Etelä-Ruotsissa, Skånessa ollessa, siellä oli upeita alppiruusuja. Viime kesänä istutin omalle pihalle, suojaiseen, varjopaikkaan ja suojasin hyvin talven yli, mutta en saa selvää vielä, onko se enää hengissä, pudottanut lehtiä eikä uusia vielä näy.
Tuskin kellään alppiruusuja vastaan on mitään. Kauniita ovat. Meillä ovat kyllä Oulussakin hyvin pärjänneet. Riippuu ehkä lajikkeestakin. Menestystä yritykseesi.