Taidemuseo oli tämänpäiväisen pyörälenkin varrella, joten piipahdinpa: turisteilu kotikaupungissa jatkuu.
Taidemuseo on nykyään ylläolevassa vuonna 1921 rakennetussa liimatehtaassa. Se oli yksi Veljekset Åström Oy:n (nahka)tehdasalueen monista rakennuksista, ja myöhemmin siitä tuli yhtiön pääkonttorirakennus.
Viime sotien aikana rakennuksen katolla oli ”pottupelto”. Yhtiö viljeli keskellä kaupunkia perunaa, jota jaettiin/myytiin vain tehtaan omalle väelle: paternalismi oli vielä voimissaan. Omista pidettiin huolta, ja pula-aikana, elintarvikesäännöstelyn kurimuksessa ennen kaikkea työkykyisinä.
Rakennus oli minulle tärkeä paikka 80-luvulla: silloin siinä toimi (vuoteen 1987 asti) Yliopiston kirjasto. Jollen istunut tien toisella puolella oman laitoksen kirjastossa lukemassa (kuten yleensä tein) niin istuin tuolla kolmannen kerroksen lukusalissa lukemassa tenttiin, tai alakerroksen varastoissa tekemässä sivulaudaturia …
Yliopiston kirjasto muutti 1980-luvun lopussa Linnanmaalle, ja tätä ryhdyttiin remontoimaan Taidemuseoksi, joka on ollut tuossa jo pian 30 vuotta (vuodesta 1990).
Nyt siellä on Suomen taiteen tarina – Ateneumin kiertävä kokoelma (13.5.–17.9.2017). Ja sitä kävin katsomassa. Piipahtaminen on helppoa kun on Museokortti! Muutama, mukavalla tavalla ”oma”, kansallisesti läheinen, Suomi100 -teos, siellä oli. Sellaisia joiden näkemisestä tulee hyvä olo, fiilis, joka koskettaa jotenkin. Niinkuin nyt vaikka Pekka Halosen Tomaatit tai Akseli Gallen-Kallelan ”Sammon taonta”.
Gallen-Kallelan ”Saunomassa” (vai Saunassa?) toi mieleen muistoja lukioajoilta. Silloin (1976?) Yhdyspankista sai kalentereita, joissa oli kuva-aiheina Suomen taiteen kultakauden maalareiden töitä, muiden muassa tuon alla olevan kuvan keskellä oleva saunakuva. En muista, kenen idea se oli, mutta meistä kaikista se oli hyvä idea, että leikeltiin aika ison kalenterin kuvat irti ja laitettiin oman luokkamme takaseinälle 12 ”printtiä”, joissa oli toinen toistaan hienompia maalauksia. Ja kuinka meidän luokanvalvoja saikaan sätkyn, kun näki tuon ”riettaan, kamalan, rienaavan” kuvan luokan seinällä! Oikeasti huusi tulipunaisena, että ”hän kieltäytyy opettamasta luokassa, jossa on pornoa seinillä!” Hämärä muistikuva on, että taiteen päälle ymmärtänyt rehtori antoi luvan kuvien pitämiseen seinällä.
Näiden Suomi 100 -teemaisten taulujen lisäksi museossa on parhaillaan Liitos-näyttely joka ”tutkii luontosuhdetta ja luontoa meissä. Osa näyttelyn teoksista on elollista materiaalia käyttävää biotaidetta.” No enhän minä sellaisista paljon ymmärrä, eikä niistä saanut mukavia ”läikähdyksiä”, paitsi tästä.
Anu Osvan ”Mustat helmet” miellytti kovastikin. Luin Osvan haastattelusta että ”Kasviplankton on vähintään yhtä suuri hapentuottaja kuin sademetsät, ja yhdessä kuvassa on ”yhteyttämiseen osallistuvaa cytochrome c6 -proteiinia koodaavan geenin informaatio värimatriisina”. Hmmm…”art & science” ei selvästikään ole niin minun juttuni kuin 1800-luvun maalareiden fennomaaniset ja kansallisromanttiset työt, mutta tuosta ylläolevasta tykkäsin silti.
Taiteen lisäksi myös ruumiillista ravintoa tänään: aurinkoa, lepoa, hyvää (japanilaista) ruokaa.