Eilinen rotissööripiknik oli erilainen kuin aiemmat kuusi. Edelliset ovat olleet jonkun paistinkääntäjäpariskunnan kotipihalla, mutta tällä kertaa meidän kolme kerrostalossa asuvaa alan ammattilaista lyöttäytyivät kimppaan, ja vuokrasivat Pikisaaresta Arkkitehtikillan talon ja siitä tuli piknikkimme paikka.
Pihahan siellä ei ole erityisen vehreä saatikka, että olisi ollut kukkaistutuksia yms. niin kuin tapana piknikeillämme on ollut, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun meillä oli ”ravintolasali” ja kaikkinensa tilaa enemmän…
Tämmöistä juhlajärjestelyä voi kyllä suositella. Piknik-teema vain vieraille tiedoksi ja sitten eikun nauttimaan kaikkien tuomista herkuista. Pitäisiköhän ensi vuonna järjestääkin Kalaasit näin? – Hmmm…
Eilinen piknik oli sikälikin erilainen, että viinit oli hommattu järjestävän osapuolen puolesta, me vain maksoimme ”kolehtina” olemattoman viini- ja vuokrarahan sekä tarjoilu- ja tiskiavun palkan. Voutikunta kyllä sitten llisäksi tuki tapahtumaa muutamalla satasella, kuten aina ennenkin.
Erilaista aiempaan oli myös se, että olimme poikkeuksellisen kauan: olimme piknikillä kolmesta pitkälti yli kahdeksaan. Osa porukasta tosin liukeni naapuriin – Qstock-festari oli naapurisaarella. Yllättävän vähän sieltä kuului, vaikka päälavalle ei ollut kuin muutama sata metriä … Festarin soitanta ei häirinnyt meidän omaa lauluiltaamme. Sellaistakaan ei ole ennen ollut. Mutta löysipä ystävämme kiltatalolta kitaran, osaa soittaa ja kännyköistä löytyi laulunsanoja, jollei ulkoa muistettu.
Tämä päivä onkin sitten mennyt eilisiä sulatellessa, tehdessä piiiitkä sauvakävelylenkki ja kuvien valinnassa, muokkauksessa ja julkaisemisessa (TÄÄLLÄ kymmeniä kuvia eiliseltä).
Kevyttä kenttälounasta (tuli muuten tosi hyvä kastike simpukkapastalle toissapäiväisestä graavilohesta) ja illaksi taas viinin – ja ruuan – äärelle. Oli viinikerhomme kolmastoista ”Challenge”.
Hallitseva mestari Pehtoori leuhki kovastikin kun aloittelimme, eikä turhaan. Podiumille ylsi tälläkin kertaa. Kolmas sija. Ja minäkin onnistuin: kirvelevät 0,75 pistettä hävisin voittajalle, hopea ei oo häpeä. Enemmän kuin puolet 20 pisteen saaliistani keräsin punaviinien (3) rypäleiden tunnistamisessa.
Mutta kilpailua tärkeämpää oli mukava ilta, ihanat yksinkertaiset pöydän antimet, leppoisa tunnelma, hyvä seura, kiireetön olo.
Jotkut vaan osaavat laittaa kaiken kauniisti tarjolle…