Tällaista tänään …
Entinen työkaverini löysi uuden elämänkumppanin kymmenkunta vuotta sitten. Kun ystäväni rakastuneena kertoi minulle uudesta, nyt jo edesmenneestä miehestään, hän sanoi, että ”S. on sellainen ruoalla rakastaja, samanlainen kuin sinäkin” – enpä ollut koskaan kuullut moista epiteettiä kenestäkään saatikka itsestäni. Myöhemmin ymmärsin hyvin, mitä hän tarkoitti. Ja taisipa hän osua oikeaan.
Tuli vaan tuo tänäänkin mieleen.
Työkaveri ja miehensä tulivat tänään mieleen, kävivät kerran täälläkin, syömässä, matkalla Norjasta Ouluun. Silloinkin oli korvasieniä, ja aika paljon muutakin. Niin kuin tänäänkin.
Aamiaisesta (brunssista) halusin ihan erityisen: tyttären nimipäivä ja viime sunnuntaina koettu aamiainen innostivat värkkäilemään shotteja. Ja yhtä sun toista muuta, puuron lisäksi tietysti.
Sateisen aamupäivän lopulla ajelimme porukalla Laanilan Savotta-kahvilan pihalle, jossa oli kirppis, pihatapahtuma, paikallisia käsitöitä, porokeittoa etc. ”Rokulipäivä”. Mutta sade. Joten eipä juuri kummoista: nuoret lähtivät ajelemaan kohti Inaria Siidaan ja Sajokseen ja me lähdimme tepastelemaan ”linjaa” pitkin mökille. Hyvähän se on tihkusateisessa metsässä hengittää ja kulkea.
Pientä remonttia, siivoiluja ja kuvailuja mökkipihassa, saunan lämmitystä ja päivällisen puuhailua. Aika paljon puuhailua. Hyvillä mielin.
Illansuussa olimme taas juhlaruokapöydän ääressä: ”Aina sitä samaa” ~ poroa ja korvasieniä, hilloja ja leipäjuustoa.
Minun tapani sanoa: minä haluan teille kaikille hyvää, pidän huolta, muuta en osaa, teen ruokaa, välitän ja yritän kertoa että olette tärkeitä.
Huolehtiminen, välittäminen, kaikki se rakastettu rakkaus. Se näkyy sinussa monissa asioissa. Minä teen samaa askartelemalla. Itsetehdyllä kortilla yms. haluan kertoa, että saaja on tärkeä. Välittäminen = Kahden ihmisen välinen avaruus, jossa voi olla jotain itseään.
Voi, Raila, kiitos.
Välitetään vieläkin. <3