Puoleenpäivään mennessä oli saatu puutarha trimmattua, juhlavaatteet silitettyä, porolasagne ja muita herkkuja ja yhtä sun toista tarpeellista autoon pakattua. Lähdimme ajelemaan kohti pohjoista.
Mökkimatka on pitkä, mutta se ei ole syy sille, että jäimme puoliväliin ja yöksi Rovaniemelle.
Pehtoorin lapsuuden ja teiniajan bestiksen tasavuosisynttärit oli peruste toteuttaa, mitä on usein aiottu: pysähtyä Roissa vähän kauemmin kuin lohileivän ja kahvikupillisen verran.
Synttärijuhla oli Rovaniemen keskustassa olevassa tunnelmallisessa peräpohjalaisessa hirsitalossa Laurin tuvassa. Juhlakalun tuntien tiedettiinkin, että pönötystä ei ole ja että ruoka on hyvää. Onhan sankari Paistinkääntäjien Lapin voutikunnan vouti.
Olivat oikein mukavat kekkerit, meillekin monta tuttua; Pehtoorille lapsuuden ajan ystäviä, minulle paistinkääntäjiä, ja uusiinkin tutustutttiin. Erinomaisen pitopalvelun ja hyvien viinivalintojen äärellä. Ei pönötyspuheita, mutta mukavia sanoja ja sattumuksia pitkin iltaa.
Kun kahdeksan aikoihin alkoi olla aika siirtyä jatkopaikkaan, me liukenimme turisteilemaan Rovaniemen viileään iltaan, tepastelimme ees taas ja lopulta kävelimme oman hotellin ravintolaan lasilliselle ja ”huikopalalle”. Pieniä hyviä lappilaisia makuja, jollaisia meidän mökillä kutsutaan ”lapaksiksi”. Nyt olivat kyllä ihan ylivertaisen hyviä ja ravintola on miellyttävä, joten suosittelemme lämpimästi. Oheen lasillinen chardonnayta: Jean Leon 3055 chardonnay tuli taas vastaan, ja hyvähän se on. Siinä istuskellessa sellainen mukava turistiolo. Lomaahan tämä on.
Yösija varattiin uudesta Arctic Lights -boutiquehotellista. Ylellistä ja oikein hyvällä maulla sisustettu. Kovasti muistuttaa Helsingin Klaus K:n tyyliä, ja sehän minulle sopii. Mutta sisustus ja iso huonekoko eivät olleet (ainoa) syy juuri tämän valinnalle, vaan poikkeuksellinen aamiainen. Saapa nähdä millainen on: huomenna ennen kuin jatketaan kohti Hangsaojaa, aiomme siitä nauttia. Kerron sitten.