Heti herätessä (taas turhan aikaisin) näin, että paistaa. Että on kesä. Ja tuntuikin lomalle. Käänsin kylkeä ajatuksella ”tänään-en-tee-mitään, en-ole-luvannut-tai-aikonut-mitään, ei-ole-tarpeen-tehdä-mitään, minulla-virattomalla-työttömällä-opiskelustakin-lomalla-olevalla-on-loma, välipäivänä-voin-nukkua” ja tasan kolmen minuutin päästä, ennen aamuseitsemää, olin jo suihkussa ja kahvipannu liedellä…
Mutta ei se mitään. Hyvä päivä tänään on ollut, lomapäivä. Aurinkopäivä. Vähän tekemisen päivä.
Aamupäivällä lähdin pyörälenkille, jonka yksi ja tärkein etappi oli Pateniemen Sahamuseo. Jo toista kertaa kuukauden sisällä olin sinne menossa; ja taas väärään aikaan. Se on auki vain su – to, ei pe – la. Mutta kyllä minä vielä onnistun. Ja tälläkin kertaa löysin uusia reittejä, merenrannan näkymiä, pieniä, kauniita maisemia. Tänä kesänä onkin ollut parempi kävellen tai pyörällä – ja autollakin – suunnata meiltä kohti pohjoista tai itää, sillä kohti kaupunkia, Toppilansuoran ja -salmen kautta joutuu sellaiseen temppurataan ja jokamiesluokan montturalliin, ettei paremmasta/pahemmasta väliä. Pölyä, monttuja, umpikujia, kiertoteitä, merkillisiä liikenneympyröitä, joissa minuakin vanhemmat ajavat päin ja kohti, ja puivat päälle päätteeksi nyrkkiä.
Iltapäivän ”missioksi” otin (vihdoin) hankkia kaikkea tarvittavaa Kalaaseihin ja aloittaa koekeittiössä menun hiomisen: juhlaruokaa 14 hengelle, siten, että en ole keittiössä koko iltaa, että ruokaa on riittävästi, että se olisi hyvää, vaikka teemana on Japani. Japanilainen ruokahan ei lopultakaan ole mitenkään erityisen hyvää. Tai siellä ei sushin ja tempuran lisäksi ole kovinkaan monia suomalaisten ruokakauppojen tarpeista syntyviä gourmet-herkkuja. Eikä edes siellä paikan päällä…
Olin ruokakaupassa lähes tunnin: etsin ja valitsin, luin tuoteselosteita, surffailin välillä puhelimella, mietin ja etsin. Ja toki pari isoa marikassillista sain kootuksi ruokatarpeita viikonlopuksi ja kalaaseihin. Tänään sitten koekeittiössä muutamia varsin hyviä tuloksia.
Nuudelit ”my way” – uudella tavalla – oli hyvä, eikä kurkkusalaatissakaan mitään vikaa. Luulenpa että myös pääruoan ´perusta´on nyt suunnilleen kunnossa.
Kuten kuvastakin näkyy, päivä jatkui aurinkoisena. Kunhan osuuteni puutarhan hoidosta tein, jämähdin pihalle lukemaan. Lomapäivähän tämä.
Eikö yhtään omatunto soimaa, aamupäivä meni jouten? Onneksi iltapäivällä jo tsemppasit! Lakkaa pian maapallo pyörimästä, jos meno jatkuu tuommoisena, tai ainakin Pehtoori joutuu sitä kampeamaan.
Voi kuule, Jarin! Onneksi ei mennyt aamupäivä jouten! 😀 Ehei! Mm. uutta valotelttaa (tuotekuvauksiin testailin) ja ihan normikotitöitä hoitelin. Joten ihan hyvällä omalla tunnolla ollaan. Mutta tämän päivän jälkeen en tiedä, kun ”ei oikein ole mitään tekemistä”. 😀
Samaa mieltä Oulun ”liikennesekasotkusta”!Edes hotellissa ei osattu neuvoa turisteja oikein.Jonkinlaisia opasteita pitäisi kyllä olla,kun navigaattori luulee vanhojen tietojen olevan oikeassa.
Ja mitä ne kanssa-autoilijat tekeekään-Tampereella sanotaan,että ”näytti-naamoja-vaikka-ajoin-ihan-oikein” ja Oulussa nyrkkiä,hui!
Joka tapauksessa Oulu ja Tampere,molemmat sekaisin kaikesta rakentamisesta ja muutoksista-harmin paikka!
Onhan tuota liikennesotkua Oulussa nyt aika lailla, mutta kyllähän se myös tarkoittaa, että mennään kohti parempaa: eiköhän syksyllä pohjoinen alikulku ja tuo Toppilan tietyömaa ole valmiina, ja päästään entistä sujuvampaan liikenteen. Ja kyllä kaikenmoinen, nyt Oulussa tosi runsaskin rakentaminen merkitsee, että nousussa ollaan. 😉
Mutta liikennekulttuuri tai sen nurjamielisyys, ei ole ohimenevä juttu, ja harmittaa välillä aika lailla…