Puutarhalla ja markettien ”kesäpihoilla” on jo pallokrysanteemeja, Kalevassa olleet ensimmäiset reppumainokset ”Back to School” -sloganeineen on nähty, meidän nurmikollakin on jo keltaisia koivunlehtiä, paikallisliikenteen talviaikataulut on jo tulleet postiss. On heinäkuun viimeinen, juuri se maanantai, jolloin yleensä oli tapana palata lomalta töihin. Toki tänäänkin oli kello soimassa kuudelta, mutta vain siksi, että oli Apsun ”aamutuuri”.
Huomenna alkavassa elokuussa ei minun kalenterissani ole kuin Apsu-päiviä, erinäisiä hammaslääkärikäyntejä ja viikon lomareissu. Syyskuussa ei senkään vertaa. Lokakuussa on VAT-näytön uusinta ja sitten koko ensi talveksi ole kalenterissa oikeastaan mitään. Sitä minä tässä nyt mietin.
Tekemistä toki on, – siitä ei ole kyse. Mutta sellaista tekemistä, joka johtaisi johonkin, jolla olisi joku päämäärää, jossa olisi jotain oppimista, aikatauluja, dead-lineja, ”paras-työ-on-tehty-työ” -kaltaisia juttuja, sellaista ei ole. Ei edes matkoja.
Mutta minä mietin.
