Kiilopää – Luulampi – patikointi on parasta

Aurinko ei täällä vielä nouse, eikä tietysti laskekaan, vasta viikonloppuna loppuu yötön yö. Mutta ei valoisuus estänyt meitä nukkumassa kymmenen tunnin yöunia. Ja riemastumasta aamuaurinkoon, joka jo seitsemän jälkeen oli korkealla.

Tunturiin, korkealle tunturiin halusin. Päätimme lähteä Kiilopäälle ja sieltä patikka Luulammelle. Hyvä päätös.

Saariselkä on tänään kai ollut yksi Suomen lämpimimmistä paikoista. Iltapäivällä mittari näytti +23 C. Mutta tänään on myös tuullut, ihana vilvoittava tuuli tunturissa. Me on patikoitu samaa reittiä hillittömässä räntä/raekuurossakin, mutta tänään vain kesäinen Lappi.

Otin liki 200 kuvaa, ja nautin ihan suunnattomasti, että maisemasarja VAT-näytöissä on jo läpi, toimintasarja on jo läpi, miljöö on jo läpi. Minulla ei ole täällä tutkintoa varten kuvattavaa; siitä riemusta kuvailin suoraan päin aurinkoa (reikä kuvan keskellä, kuten jury yhden kuvani pomppauttamista perusteli). Kuvailin mitä sattuu. Kunhan kävelin ja olin kovin kiitollinen, hyvilläni tuolla tarpomisesta. Että voin.

~~~~~~~~~~~~~~

Tällä mökkiläppärillä ja vanhalla Lightroomilla alkeellisinkaan kuvien työstäminen on hidasta ja vajaata, mutta tässäpä tämän päivän patikalta muutamia otoksia.

Sodankylän ja Inarin paliskuntien välinen poroaika kulkee patikkapolun vieressä.

Alas kohti Luulampea,…

Ja paluumatkalla takaisin ylös.

Luulampi hiekkarantoineen on merkillinen keidas, erämaajärvi tuntureiden katveessa, kurun pohjalla.

Termospullokahvit nautimme, ja palasimme samaa reittiä takaisin. Ylös, alas.

Isohko hyvin räkkäinen porotokka oli Ahopäällä meidän mennessä, nyt melkein patikkapolulla.

Pätkä Ruijanpolkua — tästä on kuva toimittamani kirjan ”Pieni pala Lapin historiaa”  kannessakin.

Hieno päivä. Hieno patikka.