– Niin kauan kuin Juniori on J:n ja sittemmin myös Apsun kanssa asunut Pateniemessä ja olen siellä kulkenut, viime aikoina yhä useammin hakemassa pojanpoikaa mummilapäivää viettämään (allergiani vuoksi en heillä – kolmen koiran huushollissa – paljon aikaani vietä, mutta tuleehan siellä päin kuitenkin kuljettua) olen kaukaa ihaillut koivikkoa, joka matkan varrella näkyy.
Tämän aamuisen (pitkän) pyörälenkin suunta oli suunnata ensin ensimmäiseksi kohti tuota koivikkoa. Ja kannatti. Oiskohan Oulun komein koivikko? Ojanpientäreet hehkuivat keltaisina rentukoista, valo siiviloityi kauniisti puiden välistä, linnut lauloivat, eikä (vielä) ollut itikoitakaan.
Klikkaahan ismommiksi.
Vasta iltapäivällä lähetettyäni Juniorille noita kuvia, leuhkittuani tuolla käymistä, tämä tuli kysyneeksi: ”Teithän punkkicheck?” – Ei ollut tullut pieneen mieleenkään mitään punkkitarkistuksia tehdä.Ei, vaikka eipä pojan kysely turha ollut: heidän koiristaan on löytynyt punkkeja vaikka kuinka paljon, hieman pohjoisempana asuva sisareni on kerran joutunut ajamaan Ouluun poistattamaan punkin kaulaltaan… Punkki-invaasio on todelllinen näillä meidänkin levysasteilla.
Ja minä kun olin vain kironnut tuolta tultuani aika huikeaa allergiareaktiota: että ehdoin tahdoin olin tuonne siitepölyn keskelle hakeutunut?! – Ei muuta kuin rutkasti kortisonia suoraan hengitystiselimiin ja antihistamiinia tupla-annoksena nautintaan, ja siinähän valmiina viininmaistiaisiin: Oulun neljä viinikerhoa kokoontuivat Lasaretissa. Minähän kuulun kolmeen noista neljästä: Viininystäviin, Botrytikseen ja Paistinkääntäjien OMGD-alaosastoon, vain Munskat puuttuvat ”viini-cv:stäni”. Vähän on kokemuksia siitäkin, mutta ei mainittavaa innostusta.
Maistelimme kesäviinejä… ehkä yhtä niistä maistelluista voisin hankkia, vain yksi oli sellainen, että ei. Kerronpa näistä lisää
Lopultakin oli hyvä ajella kotiin, sekin Juniorin kanssa.