Ehdimmepä ennen kesäkuun loppua käydä Nallikarissa kahlailemassa (ks. Insta-kuva oikealla), ehtipä ennen heinäkuuta tulla niin lämmin, että se oli mahdollista. Ikimuistoinen aamupäivä meillä siellä oli.
Ehkäpä heinäkuusta tulee lämmin – – ja vaikkei tulisikaan, luulisin, että kesäviineille on kysyntää. Hyvää kesälomaa kaikki te, joilla sellainen on! Ja me muut lomattomat, jatkuvasti vapaallaolevat, nauttikaamme kesästä mekin!
Olemme Pehtoorin kanssa taas kerran maistelleet viinejä miettien tarkoin, mitä niistä voisi nauttia toistekin ja mitä niistä voisi suositella muillekin. Monista niistä olen muistanut ottaa kuvat, ja niitäpä tässä nyt suosittelen.
Tästä jo aiemmin mainitsinkin, – ja tämä on jotenkin niin vastoin minun tavanomaisia viinimieltymyksiäni: tällaisista ”kevytskumpista”, ”limujuomista” tai ”smoothiekuplivista” minä kun en niin piittaa. Paitsi että: kyllä meidän Toscanan viikolla 10 vuotta sitten tai viisi vuotta sitten Umbrian talomme sunnuntaibrunsseilla ja joskus luksushotelliaamiaisilla olen tuoremehun joukkoon cavaa tai proseccoa mielelläni sekoittanut. Ja siitähän tässä Mimosassa on kyse: appelsiinimehusta ja kuohujuomasta. Tämä sopii mansikoiden oheen, täytekakkupöytään, lettujen kanssa, jääpaloilla helteiseen illansuuhun, kesäisenä suvi-iltapäivänä ystävän kanssa nautittavaksi terassin leppeässä lämmössä. Makea Mimosa on cava-pohjainen, makea, mutta ihmeen raikas ja hyvä kesäjuoma, jossa on prosentteja kohtuullisesti (7 %) ja hintakin kesäisen kevyt (6,40 €).
”Oikea” kuohuva, joka kannattaa testata, semminkin jos pidät vähän luonteikkaimmista cavoista, on Castellblancin ”Organic, Brut Nature” -kuohuva. Tässä on karheutta, vähintäänkin riittävästi happoja, jopa ruokaviiniksi (kalalle ja buffaan, piknikille ja pastalle).
Ehkäpä pyydän kiinnittämään huomiota myös vasemmalla oleviin kukkiin! Minun esikkoni! Ne ovat kukkineet jo pari kuukautta, – vuosi vuodelta komeammin. Ovat paluumuuttajia Linnanmaalta, siis duunista tuotu saattohoitoon kotiin, jossa riemastuivat uuteen elämään. 😀 Nekin!
Jos aloitus-Mimosa oli meidän viini”käytänteissä” poikkeus, niin ovat myös tömppäviinit. Mutta juuri kesään, isoihin juhliin, satunnaisesti mökkielämään ne meilläkin kuuluvat. Ja nyt sitten pitkään aikaan ainokainen, joka on testattu, on espanjalainen tempranillo Albali. Sen maisteluhistoria (pulloversio) meillä on pitkä, eikä koskaan ole tarvinnut pettyä. Siis grillin ääreen ja erityisesti grilliruoan ääreen voisimme tätä suositella. Sen on vuosikertaviini, nyt menossa vuosi 2012, joten kypsyyttä ja pehmeyttä jo on. Ei ehkä ihan ”pelkkään” lipittelyyn, mutta nimenomaan ruoan kanssa.
Lisää meille ”epätavallista”: tai siis minulle epätavallista. Sauvignon Blanc! Se ja minä emme ole ylimpiä ystäviä, emme, vaikka olen usein ottanut ensimmäisen askeleen lähentyäksemme. Niin nytkin. Mökille mennessä Sodankylän Alkossa, tuosta vaan, rohkeasti, tartuin uusseelantilaisen Marlboroughin alueen (joka on yksi parhaista uuden maailman ko. rypäleen tuotantoalueista) viiniin vakaana aikomuksena se mökillä ruoan kanssa nauttia. Ja? – Taas kävi niin, että nimenomaan ruoan kanssa minä pidin sauvignon blancista. Tämä oli sarjassaan varsin täyteläistä, eikä liian ”raspia”. Siis ei ollut karhea, eikä kitkerä… Ja katsokaapas lasin reunassa näkyviä ”kyyneleitä”. Kertovat mm. viinin täyteläisyydestä. Siis King´s Bay. Jopa minä suosittelen.
Sodankylän Alkosta puheenollen: siellä myydään tällaista ehkä enemmänkin ystävänpäivän tienoille sopivaa punaviiniä. Muualla en ole nähnyt, mutta saahan sitä toki tilaamalla mihin Suomen nurkkaan hyvänsä, — jos kohdalle sattuu tai jos haluat viinin, joka on pakattu samettisen etiketin taakse ja joka on juotavissa vaikka sateisana kesäiltana takkatulen ääressä, nuotiopaikalla viileyden jo tuntuessa, nautittavissa vaikka ilman ruokaa, niin tilaa tämä omaan Alkoosi (Villa Valentina).
Ihana italialainen, vaikka piknik-koriin sopiva suht edullinen sangiovese-rypäleestä tehty viini on tämä. Pehmeää, ihanaa italialaista…
Ja sitten: suomalaiseen kesään kuuluu paitsi grillattu makkara ja kalja (kyllä meilläkin, tosin minä skippaan sen olusen), mutta ennen kaikkea savukala. Ja kyllä sen kumppaniksi uudenmaailman vahva, hieman tamminen riesling on hyväksi havaittu. Olenpa tainnut ennenkin Cono Surin Riesling 23 -viiniä suositella. Eikä mielipide ole muuttunut. Jollei sinulla ole sellaista hankea, johon kesäviinisi pukkaisit jäähtymään – kuten meillä mökillä reilu viikko sitten vielä oli – niin jäähdytä viini jääkaapissa tai jäissä kylmäksi. Se on sellaisena parasta kalan kumppanina.
Nämä ovat meidän kokemuksia, mielipiteitä, suosituksia… jos/kun testaat jotain näistä, olisipa ilo kuulla kommentteja… Menikö suositukseni pieleen vai löysitkä tämän kautta mieluisen kesäviinin?
PS: toissavuotiset viini- ja monet kesäruokasuositukset ovat täällä KLIKS
Kiitos viinivinkeistä! Ainoa tuttu noista on tuo Cono Surin 23, ja se on hyväksi havaittu. Makummehan on osoittautunut aika samanlaiseksi, joten täytyypä testailla noita muitakin. 🙂
Kyllä minä, Satu, uskon, että nämä pöytääsi… Aurinkoista ja maukasta keskikesää!
Kiitos Reija, pitäisi jotenkin päästä tuosta Rieslingistä. Maku on niin jämähtänyt Alsacen maailmaan myös Pinot Noirin osalta.
Lupaan testata.
Anna, riesling on hyvä, Alsacen riesling usein vielä parempi, mutta yrittäkäämme uudistua. 😀
Erinomaisia Pinot Noireja nyt ainakin on vara valita Alsacea kauempaa moniakin.
Testaillaan!
Mahdottoman hyvät kuvat taas! Kävimme nyt tutussa viinikaupassa, kyllä on vaikea valita. Joten menemme hinnan mukaan. Kassiin pääsi kaksi ”Josh” chardonneytä Kaliforniasta, (tyylikäs etiketti) ennenkin ostettua ja kaksi ”Gris De Gris” ranskalaista roseta, (värinsä takia). Ja tietenkin ihanan vihreä margarita juhla viikonlopun kunniaksi. Toivottavasti ei tarvitse yksin tyhjentää! P.S. Esikkosi on varmasti st paulia?
Juuri niin! Tiedän viineistä enemmän kuin kukista: ehkä tuo ylpeyden aiheeni todellakin on st paulia. 😀
Meillä oli kerran viininmaistiaisiet, joissa järjestäjä oli valinnut maisteltavat viinit vain ja ainoastaan mielenkiintoisten, houkuttelevien, kauniiden etikketin mukaan: maku ei aina korreloinut etiketin antamien odotusten mukaan. … 😀
Vihreä margarita? Hmmm… Mielenkiintoista. Meillä täällä pohjoisessa margarita on kirkasta tai mansikan punaista, sellaisena mielestäni parasta, mutta voisinpa tuollaistakin testata.
Ihanaa juhlaviikonloppua sinnekin! Niin ja kiitos kuvakommentista. Mielissäni olen! 😉