Käytiin tänään puutarhalla. Minähän olen siirtänyt pelakuiden ja surffiinojen laittamista kun on ollut turhan viileää, yöpakkasiakin vielä. No tänään sitten aamukahvilla istuskellessamme ja päivän ohjelmaa osaltamme pähkäileissämme ilmoitin, että minä ainakin harjoittelen simultaaneja varten… tässä pikaisia ”konsepteja” harkoista…
[kannattaa klikata isommiksi]
Ja Pehtoori muistutti, että olisipa ne kesäkukat haettava puutarhalta, kun nyt kerran lämpenee, niin pian calliope-pelargoniat ovat lopussa. Selevä. Lupasin, että puolelta päivin lähden kävelemään kohti puutarhaa ja tavataan sitten tunnin päästä matkalla. Siispä Pehtoori poimi minut Patelassa kyytiin, ja jatkettiin Säynäjäahon puutarhalle. Sieltähän minä yleensä kesäkukat ostelen, ja yrtin taimet ja mahdolliset perennat Aleniukselta Hietasaaresta.
No kun sitten kierreltiin kasvihuoneita, niin kuuntelin, kun muutama pariskunta jäi keskenään juttusille, ja miehet tupisivat, että ”aina tänne pitää tulla, ja menee aikaa ja rahaa” ja naiset tupisivat, että ”miehille tämä on kyllä tuskainen juttu joka kevät” ja ihan yksissä tuumin sitten kukkansa kuitenkin laatikoihin lastailivat. Joskin yksi miehistä kyllä oikeasti oli sitä mieltä, ettei niin montaa kymppiä kukkiin kannattaisi laittaa, ja ihan höpöhommaa kun pian on taas talvi. ..
Enpä kehdannut puuttua näiden keskusteluun, enkä ruveta selittelemään että ei tuo kukkien laitto ihan noin sukupuolittanutta aina ole, ja että on pihoja ja koteja, joissa se on mies, joka ensisijaisesti näistä huolehtii. En puuttunut, ja ihan kaksistaan sitten ostimme yhdessä autollisen pelakuita ja muutaman surffiinan, – huomenna sitten istuttelen.
Sen verran tavanomainen sukupuolittunut järjestys meilläkin on, että minä olen se ensimmäinen sapuskasta huolehtija, vaikka laittaahan Pehtoori ruokaa, leipookin nykyisin. Kesän tulo sai minut skippaamaan aikomani sopan, ja päätinkin tehdä pitkästä aikaa Tarte flambeeta. Alkuun mozzarella-salaattia (joka oli kyllä pettymys, tomaattit eivät vaan vielä ole makeita eivätkä mehukkaita), ja sitten tuota ranskalaisen keittiön vastinetta pizzalle. Alsacessa ja myös Saksassa tämä tomaattikastikkeeton ja usein myös juustoton herkku on ”perinneruokaa”. Tein vanhalla ohjeella, joka on täällä ja se on kyllä toimiva. Sen verran tänään poikkesin tuosta, että laitoin ihan vähän emmentalia ja sitten liottelin (hopea)sipuleita maidossa sen aikaa kun pohjataikina nousi.
