Mikäs se olisi juhannuksen soppa eli keitto? – Makia juustokeitto tietenkin.

Makiaa juustua, juhannusjuustoa, punaista heraa, makiaa juustokeittoa syödään Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla nimenomaan juhannuksena, mutta – varsinkin ennen – usein myös kesän muissa juhlissa.

Sen paikka ruokavuodessa johtuu siitä, että karjan päästyä laitumille maitoa oli saatavissa paljon ja sitä oli varaa keitellä juustoksi asti. Onpa se kuulunut kosiorituaaleihinkin: talojen tyttäret kilpailivat, kuka keitti makeimman juuston ja nuoret miehet kiertelivät juhannuksena maistelemassa juustokeittoja. Arveltiin, että hyvän juhannusjuuston keittäjä olisi taitava emäntä muutoinkin.

Minä en ole koskaan itse keittänyt, Pehtoori oli minut emännäksi kelpuuttanut ilmankin. Juttuhan on niin, ettei Pehtoori paljon makiasta juustokeitosta perusta, ei vaikka äitinsä sitä ennen keitti, ja opettipa minuakin keittämään. Mutta en koskaan ole kuitenkaan tullut itse keittäneeksi, ehkä siksi, että anoppi antoi minulle aina purkin mukaan, kun juhannuksen tienoilla heillä käytiin. Ja jollei anopilta saanut, niin isäni – joka ei-oululaisena kyllä oppi tuosta paikallisesta herkusta tykkäämään – toi sitä meillekin asti ostettuaan Kauppahallista irtomyynnistä.

Minä ostin tänään marketista kaksikin purkkia, paljolti juuri tämän ”Jokaviikkoinen soppamme” -postauksen takia. Tämä onkin tässä sarjassa ensimmäinen – ja todennäköisesti viimeinen – viikon keitto, jonka tyydyn hoitelemaan ”purkkiruokana”.

Koivulan – isorakeisempi – ”Makia juustokeitto” on tutumpi ja sitä on ollut myynnissä pitkään. Tuo oikeanpuoleinen Arctic Milkin ”Makia juhannusjuusto, punainen hera” on minulle uusi tuttavuus. Ja pidin siitä kyllä enemmän.

Juustokeiton tekoon ei tarvita muuta kuin vanhan ajan täysmaitoa ja juustonjuoksutinta, suolaa, hella ja aikaa. Valion resepti on sellainen, jonka muistan anopilta saaneeni (siis vähän siirappia mukaan) Valio Juhannusjuusto. ja mainio on Valion minuutin mittainen youtube-video: se on hyvin selkeä ja kertoo, miten homma hoituu.

Makiaa juustoa syödään yleensä jälkiruokana, monet syövät myös juhannusaamiaisella ja välipalaksi. Oikeaoppisesti siihen ei laitella mitään lisukkeita, – minä tykkään laittaa vähän sokeria: makiaa makialle.

Laitoinpa aiheeseen liittyvän kyselynkin tähän. Ja kommenttilaatikko on tietysti avoin!


2 Comments

  1. Voi itku, tänä juhannuksena jää juusto syömättä! Äiti tosin onneksi lupasi jemmata mulle pakastimeen tätä herkkua, joten herkuttelen sitten heinäkuussa pohjoisessa 🙂 juustokeitto on niin ihanaa, vuosi vuodelta vaan parempaa.

  2. Onhan täällä yksi (”äänekäs”) juustokeitto-fani! Olisiko tuo ”vuosi vuodelta vaan parempaa” -juttu osaltaan sellaista kaipuuta kotiseudulle, nostalgiaa lapsuuden kesiin..?

Jokainen kommentti on ilo!