Juhannus tuntuu joululta, tai siis, on vaan niin mukava kun perhe on ollut tänäänkin kotikotona, melkein kaikki, melkein koko päivän.
Aamulla ehdimme käydä Nallikarissa ja Möljällä lenkillä ennen kuin alkoi sataa, – vitikoissa sääskiä, mutta muuten ei niin tavattoman kesäistä, taivaanrantaan kertyviä pilviä, … mutta silti nämä aamulenkit tyär mukana ovat pieniä timantteja arjessa, tai siis juhlassa.
Juhannusjuhla jatkui sateisena, ja olinpa taas asettanut itselleni vähän tekemistä menun kanssa, mutta sehän tuntui vain hyvälle. Pari uutta kokeilua, mm. grillattua vesimelonia! Aloha tai perfetto tai mitä lieneekään, mutta kylläpä me kaikki seitsemän pöydän ympärillä ollutta tykkäsimme kovasti. Apsukin.
(Grillattu vesimeloni:)
Paloittele vesimeloni, kuori, valele oliiviöljyllä, hunajalla, ripaus pippuria ja suolaa ja pikainen grillissä käyttäminen. Ohessa oli (paitsi lampaansisäfilettä etc.) uunifetaa oreganon kanssa.
Jälkkäriksi jotain hyvin perinteistä.
Uutta oli Lanzarotelta tuomamme kaktus-banaani-marmeladi; näytti esanssiselta, mutta jopas se oli hyvää. Ja oheen tarjottu Mimosa täydensi päivällisen! Pisteenä iin päällä systerin tuomat raakasuklaakonvehdit. Tämäkin juhla-aika alkaa olla syöty, naurettu ja nautittu.