Olisi pitänyt ottaa hanskat! Oikeesti! Juhannuksen aatonaattona lähdin yhdeksän jälkeen reippaasti kävelemään kohti Nallikaria, tai tarkemmin ottaen Nallikarin kylpylä Edeniä, josta olin varannut hieroja-ajan, koskapa Saariselällä oleva ykkös-luotto-paras-hierojani ei ollut vapaana silloin, kun minulle olisi sopinut ja koskapa niskat ovat olleet jo aika kauan, ovat olleet jo aika jumissa.
Kävellessä, kylmissäni liki juostessa, kaipasin paitsi hanskoja myös sontikkaa. Ripsahteli välillä vettäkin. Mutta lopultakin, ei se mitään. Pääsin hierojalle; nyt jumit hävitetty, enkä kastunut. Pehtoori tuli minua vastaan ja lähdimme torille, halliin, kauppaan, toiseenkin. Ja huomiselle nimpparisankarille haettiin pieni lahjakin. Oli niin ilo eilen tähän asti pisimmän (10 vrk) eron jälkeen nähdä. Puolin ja toisin ilo.
Huomenna taas nähdään…
Ja tänään nähtiin Pehtoorin kanssa kaupunkireissulla tuttuja parin vuoden takaiselta Ligurian patikkareissulta! Mukavaahan sellainen. Keskikaupungin cappuccinot pettymys. Samoin oululaisten ruokakauppojen valikoimat: karitsan fileet ja kirsikkahilloke jäivät löytämättä. Noh, menuun pieniä muutoksia. Ja silti ja huolimatta siitä, että jo eilen olimme molemmat tehneet vanhustenhuoltokäynnit ja roudaukset, oli autonperä täynnä evästä; ihan vaan täällä Rantapellossa nautittavaksi. Niistä sitten jo jalostinkin jotain huomiseksi… Nämä ovat huomisen jälkiruoan perusainekset… Arvaatkos?
Mansikoiden ja kermavaahdon – ja juhannusjuuston – lisäksi. Juhannusjuustosta sukeutui muuten melkoinen keskustelu, kun laitoin sen tuonne FB:n Oulu tutuksi -keskustelupalstalle. Kyselin Oulu-palstalla olevilta: ”Tykkääkkö? Osaatko tehdä itse, kuuluuko juhannukseen? Millä nimellä kutsut? Kuuluiko jo/vain lapsuuteen?” – Kuvaani (joka siis eilisessä postauksessakin) sai kolmattasataa tykkäystä ja sadan kommentin (sadan!!) keskustelun. Pääosin keskustelu ihan leppoisaa, minulle uutta tietoa tuovaa, mutta sitten aina (?!) on muutamia besserwissereitä, joiden täytyy paitsi puhua asian ohi, myös osoittaa (tai yrittää edes) omaa erinomaisuuttaan tyyliin ”ainoa oikea tapa keittää juhannusjuusto on … ”
Täällä blogissa olleen eilisen postauksen yhteydessä olevaan kyselyyni tulleiden vastausten jakauma hämmästyttää minua!
Taidan tulkita sen niin, että lopultakin aika iso lukijoistani on (ent.) Oulun läänin ”ulkopuolisia” tai sitten siten, että juuri he viitsivät/ovat valmiimpia osallistumaan kyselyihin. Kuitenkin liki reilut 200 kävijää on nähnyt kyselyn ja vain 12 on edes maistanut tai pitää jokavuotisena perinteenään tätä paikallista herkkua. Joka tapauksessa kiitokset kaikille klikanneille ja Katrille kommentista!
Päivään on kuulunut myös loppukesän matkaohjelmien lukkoonlyöminen, varausten tekeminen ja toivo lämpimästä… Huomiseen!