Jummi jammi, miten vilske päivä on tänään ollut!. Jummi jammi, sanoo aina välillä Apsu.
Ja pojanpoika Apsu 2 v. sanoi tänään monta kertaa myös ding dong. Se on sellainen rallattelusanonta, ja se kuului monta kertaa, esimerkiksi kun käveltiin papan leikkaamalla samettisella nurmikolla. Ensin ei meinattu uskaltaa edes astua avojaloin, mutta sitten ”Ding dong!”. Ja se kuului, kun leppeä kesätuuli tuntui paljailla käsivarsilla, ensin pieni hämmästys, sitten ”Ding dong!”. Se kuului, kun käytiin katsomassa mummin istuttamia kukkia, mutta ding dong kuuluu vain marketoille. Pelakuut ja surffiinat on ihan sama, mutta marketat (jollaisia on aika monessa Muumi-jaksossa) ovat ding dong.
Tänään oli myös soppapäivä, – kylmä kurkkukeitto oli ensimmäisenä, lämpimänä kesäpäivänä niin hyvää. Teen siitä vielä erillisen postauksen, ehkä jo tänään, ehkä tässä joku päivä.
Tänään oli myös höyryjunapäivä. Höyryveuri Heikkiä kävin tänään kuvaamassa. Ensin aamulla kahdeksan pinnassa tuolla Teknologiakylän nurkalla ja sitten viiden aikaan melkein samassa paikassa. Höyryveturi ”Heikki” on ainoa liikennekelpoinen Hv3-sarjan veturi Suomessa. Se on myös ainoa käyttökuntoinen halkopolttoinen henkilöliikenneveturi koko Euroopassa. Ks. tark. Kalevan juttu asiasta. Se on hieno. Minä mobiiliautoista ja -onnikoista aina tykänneenä olin kyllä iloinen kun tämänkin sain nähdä. Junien kuvaamiseensa ”erikoistuin” jo silloin valokuvausopintojeni alkumetreillä, muistattehan.
Tämän päivän kuvasaalis oli kymmeniä kuvia, ja teenpä niistä tässä kun ehdin, erillisen kansion, mutta tässä nyt yksi kuva kertaa seitsemän.
Aamulla kun tulin kuvausretkeltä latasin kuvat äkkiä koneelle, pikaisesti valitsin muutaman ja muokkasin ja sitten pistin pari jakoon FB:iin ja Instaan. Muutaman käsittelin ”ajankuvan” mukaisiksi, muutaman käsittelin ”luomusti” = suoristin, säätelin valkotasapainon, etc. Ja sitten taas kerran kävimme Pehtoorin kanssa keskustelemaan siitä, millainen kuvankäsittely, jos ylipäätään ollenkaan, on tarpeen ja hyväksi. Pehtoorihan on ”vanhan liiton miehiä”, joka ei paljon photoshoppailusta perusta. Paitsi silloin kun ei tiedä sitä käytetyn. 😀
Nyt kun tässä on taas tämä kuvankäsittely muutenkin ajankohtaista, huomenna Tornioon ensimmäiseen ”rästinäyttöön”, jonne on taas nippu kuvia valittu ja käsitelty, päätin pistää pystyyn äänestyksen.
Muokkasin yhdestä ja samasta kuvasta nipullisen versioita. Nyt ei ole mahdollisuutta valita sommittelullisesti mieluisinta kuvaa, vaan nimen omaan olisin kiinnostunut tietämään, minkälainen kuva juuri tästä aiheesta: vanha (sotien välisiltä vuosikymmeniltä) höyryjuna kesäaamuna 2017 matkalla Oulusta Tornioon, on mieleesi. Ja nimenomaan siten, että mikä noista seitsemästä olisi sellainen, jonka julkaisisit mieluiten omalla nimelläsi. Ei niin, että minkä valitsisit vihkonkanteen tai tauluksi mökin vessaan tai kortiksi tai näytölle backgroundiksi, vaan minkä valitsisit noista ”omaksi ottamaksesi”. Kyselyssä on myös ”muu” kohta, sinne tai kommentteihin voit (mieluusti) kommentoida jos mikään ei kelpaa tai miksi joku olisi mieluinen…
Ensimmäinen kuva on suoraan kamerasta, sille en siis ole tehnyt ollenkaan kuvankäsittelyä. Ehkä se on sinulle mieluisin? Toinen on sellainen aika tavallisen, pikasäädöt läpikäynyt, oisko se? Tai sitten joku vintage-kuvista? Sähköjohdot olen photoshopilla raapustellut pois, ja yhtä sun toista moniin kuviin tehnyt… Nämä antavat ehkä myös aavistuksen siitä, mitä mahdollisuuksia kuvankäsittelyllä on, ja myös siitä, kuinka vaikeaa on valita, miten käsittelee tai käsitteleekö ollenkaan. Mutta äänestäppäs.
1
2
3
4
5
6
7
Kuvat suurenevat klikkaamalla, mutta ne ovat (paremmin) nähtävissä myös täällä: KLIKS
Terveisiä Pehtoorille
Pena
Minäpä kerron, parahin vanhan liiton mies sinäkin. 😀
Äänestin seiskaa. Ensinnäkin, ei höyryveturista voi hyvällä omallatunnolla värikuvaa ottaakaan. En tiedä millä algoritmeilla PS muuttaa värikuvat mustavalkoisiksi, mutta oikein hyviä niistä ei tahdo saada. Joskus asiasta oli hyvä ohje PaintShopille, mutta se on kadonnut bittiavaruuteen. Ideana oli kuitenkin antaa eri väreille erilaisia painokertoimia, riippuen haluttavan filmilaadun ominaisuuksista. Esim. keltainen toistuu jollain filmityypillä kovin tummana. Näin kuitenkin kuvista syntyi aidon vanhannäköisiä. Seiska kuitenkin on näistä kuvista eniten aidonnäköinen.
Kuutoskuva on minun mielestäni uskottavin tuolle ajalle. Ei missään tapauksessa värillinen, eikä liian ”tarkka”, eikä keinotekoisen näköinen!
Reijo L. ja Tuula, minähän olen kanssanne ihan samaa mieltä: ei värikuvaa. Sitten voikin lähteä pohtimaan, millainen harmaasävykuva … tai muu keinotekoisesti tehty ”vedos”. Osa noista ei-värillisistä olen muokannut sellaisella Lightroomin lisäohjelmalla kuin ”Nik-collection”. Sillä voi valita vaikka tietyn filmin jota jäljitellä… Siihen en lähtenyt.