– Olen tehnyt ihan itse diagnoosin, ja minulla on kurkunpääntulehdus. Tiedän että se on virusperäinen, joten en tarvitse antibioottia, enkä liioin sairaslomaa, mutta voisinko saada jotain yskänlääkettä tai jotain niin, että ääni palautuisi ja että voisin nukkua yöt? Olen jo yskinyt pääni ja palleani kipeäksi ja nimenomaan nukkumisesta ei tule mitään. Sen sijaan ulkona on hyvä tepastella. Äänikin toimii siellä vähän paremmin…
– Jaaha, no katsokaankos nyt kuitenkin, ennen kuin kirjoitan mitään reseptejä?
– No mikseipä, … [ ja seuraavaksi liki näytösluonteisesti hillitön yskänpuuska, josta ei ollut tulla loppua].
Katsomisen seurauksena apteekkiin, josta kassillinen lääkkeitä: mm. antibiootti molemminpuoliseen poskiontelotulehdukseen, kortisonisuihke, kahta erilaista antihistamiinia, kurkunpääntulehdukseen (minähän tiesin!) ja yskään mikstuura, ja luonnollisesti Panodolia sekä Strepsiliä. Olisipa luullut tuollaisen cocktailin jälkeen ja huonosti nukutun viikon jälkeen yöunien olleen pitkät ja levolliset. Ei olleet.
Eivät vaikka (tai siksi että) kävin vielä eilen iltasella lenkillä Tuirassa ja Ainolan puistossa (toki ajoin autolla Lasaretin pihaan).
Ainolan kupeeseen ajoin tänään aamullakin, kun kävimme Apsun kanssa paitsi leikkipuistossa myös syöttämässä sorsia.
Diginatiivi Apsu, joka mm. osaa itse lähettää WhatsApp-ääniviestejä isälleen ja äidilleen töihin ja joka hakee mummin Spotifystä omat lempparibiisinsä ihan sujuvasti, osaa myös arvostaa luontoa (= pullasorsia ainakin 😃 ). Olisittepa nähneet pojan ilon ja hihkumisen, kun pussillinen leivänjämiä lensi pala kerrallaan kaaressa Kiikkusaaren lintujenruokintapaikalla pötkötteleville sorsille. Ja palattuamme selitti ihan omalla verbaliikallaan papalle, mitä oli tehty ja miten sorsat sanoivat ja miten ne noukkivat leipäpalasia. Kysyttyäni mennäänkö toistekin, poika sanoi omalla hellyttävällä tavallaan ”joo-o”.
Suuri on pieni maailmani.
