Toissaviikolla ”blogikriisini” ollessa syvimmillään käytin päivissäni olleita ”tyhjiä hetkiä” = niitä, jotka yleensä blogin parissa, opettelemalla mm. lasiesineiden ja liikkeen kuvaamista. Ja ihan mahdottoman helpostihan se kävi: noin sata otosta, keittiö veden vallassa, yksi särkynyt lasi, paljon märkiä valkoisia pyyhkeitä, kaikki talon siniset astiat kaivettu esille ja oikean hetken odottelua, – ja niiden menettämistä.
Tänään olen käyttänyt rutkasti aikaa sähköpostitilien (myös Pehtoorin sähköpostitilin) tallentamiseen ja pakkaamiseen muuttoa varten. Tällä viikolla on tarkoitus ne siirtää, joten tiedoksi, että saattaa hyvinkin olla, että olemme molemmat tovin ilman toimivia sähköposteja.
Ja Satokangas.fi -sivuston keittokirjoineen, matkakertomuksineen ja kaikkineen olen jo pääosin pakannut lähtöä varten. Kaikkea vanhaa en aio roudata uudelle palvelimelle, esimerkiksi 22 matka/kuvasivua Euroopasta ja eri mantereilta joutuvat syyniin, kannattaako siirtää. Osa saa jäädä pois senkin takia, että kerta kaikkiaan en kehtaa kaikkia ottamiani kuvia omakseni tunnustaa. Mutta on siellä hienojakin matkakertomussivuja. Käyhän kurkkaamassa, vielä kun on mahdollisuus. http://www.satokangas.fi/Matka/
Kuvista, ja vanhoista erityisesti, puheenollen: olen tekemässä myös tuota yritykseni nettisivua: Muistikuvia-sivulle on tarkoitus laittaa esille, millaisia kuvauskeikkoja teen ja millä hinnalla. Myös tuote- ja studiokuvaukset ovat tässä jonkun ajan päästä mahdollisia. Ja vanhojen kuvien skannaus, retusointi ja paino- tai taulukelpoiseksi saattaminen. Yksi esimerkki isotöisestä retusoinnista on kuva, jonka tein helmikuun näyttötutkintoa varten, ja jonka tulos sai myös juryltä kiitosta. Kuva isästä tehtaanjohtajan autokuskina ilmeisesti vuonna 1954. Kuva oli todella huonokuntoinen, ylivalottunut ja naarmuinen (ei oikein näin digiversiossa edes näy) ja muutamien (kuuden?) tunnin säätämisten ja ”naputtelujen” jälkeen kuvasta tuli vallan hyvä. Sanoivat jopa, että todennäköisesti paljon parempi kuin oli alunperinkään ollut.