Iltapäivällä oltiin Apsun kanssa Kuurojenkoti Runolan pihassa odottamassa pojan äitiä palaavaksi töistä… Poika oli meillä eilisestä iltapäivästä asti, koska isänsä lähti Saksaan opintomatkalle ja äidillään eilen iltavuoro ja tänään aamuvuoro. Toinen yökyläviikonloppu mummin luona siis … Ja kuinka minullakin kyynelkanavia kirveli nähdessäni, kuinka Apsulla silmät kostuivat, kun äiti sieltä työpaikkansa ovesta ulos astui ja kyytin tuli…
Ei niin, että meillä olisi ollut vaikeaa, vain eilen illalla nukkumaan mennessä pieni ”miksi minä olen täällä, enkä kotona isin ja äidin kanssa” -katse ja olo Aapelilla, mutta hyvin me nukuttiin ja muutoin ei vanhempia muistettukaan. Ja meillä isovanhemmilla on riittänyt piirtämistä, leikkimistä, lukemista, ulkoilua ja ruoasta huolehtimista (kuinka usein ja lopulta aika paljonkin tuollainen vajaa 2-vuotias pieni poika syökään!!).
Poika liikuttaa ja saa aika hyvin unohtamaan kaiken muun.
Tässä välissä, nyt ja edelleen pitkälle yöhön ja koko tulevan alkuviikon valmistautumista ensi viikonlopun näyttöön. Onhan tässä!
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
PS. Lauantaiseen Raatin historia -postaukseeni liittyen Kaleva on juuri koonnut kuvasivuston saaren historiasta… Ehdottomasti suosittelen vieraspaikkakuntalaisillekin: KLIKS Maailma muuttuu…