Kuka voisi kellot seisauttaa?
Sitä eilen illalla jossain vaiheessa hiljaa mietin, kun perhe istui ruokapöydän ympärillä, keskustelu polveili, oli hyvää ruokaa, samppanjaakin, naurettiin, katseltiin vanhoja kuvia, muisteltiin ja suunniteltiin reissuja, puhuttiin elämän käännekohdista, menneistä sukupolvista, elämästä … Aapeli leikki lattialla, joku meistä vuorotellen meni pojan kaveriksi leikkeihin. Taustalla soi hyvä musiikki, oli lämmin, hyvä, särytön, helppo, hetken ajan ajaton olo.
Ja kun kerran olin luvannut laittaa hyvää ruokaa, niin sitä sitten tein. Eilisellä päivällisellä nautittiin alkuun mm. näistä.
Vasemmalla mökkimaastosta poimituista sienistä tehtyä sienisalaattia Kauppahallin Jaanan Puodista ostetun ruisvarraspalasten päällä, keskellä lohi-sinappi-cremefraiche-rullan viipaleita rieska-tilli-pedillä ja oikealla omatekoisella saaristolaisleivällä mätimoussea.
Lohirullan täytteen kehittelin itse: ½ prk creme fraichea, 1 tl raastettua sitruunan kuorta, pari rkl siianmätiä, 1 rkl dijon-hunajasinappia ja 3 rkl ruohosipulituorejuustoa sekoitetaan keskenään ja levitetään vierekkäin ladottujen graavilohiviipaleiden päälle ja rullataan kelmun avulla ja sisään tiukaksi kääröksi. Rulla pakastimeen (muutamaksi tunniksi) ja jäisenä siitä leikataan viipaleita ja asetellaan voideltujen ja tillisilpulla peiteltyjen rieskapalasten päälle. Teen toistekin.
Pääruokana porofileitä korvasienikastikkeella, palsternakkaa, puikuloita, herukkahyytelöä ja jälkkkäriksi hilla creme brûlée. Kukaan ei valittanut.
Pikkuperhe hiipui (Juniori nilkutti: perjantaina mursi jalkansa töissä: iso rautalevy putosi jalkaterän päälle… 🙁 ) kotiin yhdeksän tienoilla, Pehtoori vetäytyi unille pian sen jälkeen, mutta minä jäin tyttären ja kaverinsa kanssa vielä istuksimaan Festaan, höpöteltiin vielä …
Tänään sitten hyvin erilainen päivä. Aamulla vielä ensisijaisesti äitinä, sitten tyttärenä, ja iltapäivällä mummina ja siinä ohessa koko ajan ja välillä vaimona, anoppina, tovin yksikseni.
Miten olikin niin ”iso” viikonloppu? 😉