Monta kertaa jää kuvaamatta arkea, sitä tavallista elämänmenoa. Kuinka monta kertaa olenkaan toivonut, että olisi jäljellä yksikään kuva Koskelantieltä 60-luvulta. Siltä ajalta kun sitä pitkin kansakouluun tai pyhäkouluun kuljin. Eipä ole yhtään sellaista kuvaa vastaan tullut. Jos jollakin on, olisin iloinen jos näkisin.
Tänään – kun onneksi maltoin vitkutella lenkille lähtöä puoleenpäivään asti – otin kameran mukaan, ja päätin kuvata varkkarilenkkini. Olihan sää mitä hienoin. Tuli mieleen, että olisi ollut hieno mäkipäivä, ladullakin olisi voinut viihtyä. Ilma oli kuten mökillä kevättalvella parhaimmillaan.
Tänään jos joskus tuli todettua, että liikkumisen endorfiinin, hyvän fiiliksen, hapensaannin, kalorinkulutuksen hyvää tekevä vaikutus kertautuu suorassa suhteessa valon ja auringon määrään. Ihan kuin tänään olisi lenkillä tullut kerätyksi voimaa ja hyvää oloa todella paljon. Vaikka oli pakkasta (- 8 C), oli myös tyven, ja ihan poikkeuksellisen hieno keli.
Yllä oleva kuvakaruselli on lenkin varrelta (pääosin Meri-Toppilasta, mutta myös siltä koko elämäni tarpomalta Koskelantieltä), kannattaa klikata koko näytön kokoiseksi oikean ylänurkan kahdesta nuolesta.
Kerron matkan varren kuvista jotain, myöhemmin, ehkä jo huomenna tähän lisäilen. Nyt alkaa olla iltavillin rauhoitusaika, pesulle, puurolle ja nukkumaan. Apsu on eka kertaa meillä yökylässä, joten nyt takaisin Fischer Pricen ja Syylari-Cityn maailmaan…