Kesäaikaan, ja ihan yhtä vähän talviaikaan, siirtyminen ei haittaa minua, ei periaatteessa, eikä käytännössä, juurikaan. Oikeastaan ihan hyvä, että virallinenkin aika on suunnilleen samoissa minun enemmän vähemmän epäsäännöllisen unirytmini kanssa. Ja silti olen tänään noussut viideltä (kellonsoittoon kylläkin), ja nyt ihmettelen, että päivä alkaa olla kohta käytetty, lähes tuhlattu.
Kevättä on sikälikin ilmassa, että tintti lauloi kirkkaasti ja melkein uhmakkaasti iltapäivän pienihiutaleisessa, sakeassa lumiräntäsateessa.
Lempiväri olisi kuvaushaasteena, ja minä harmittelen, ettei ole yhtään limeä jääkaapissa, jos olisi syksy kaivelisin sinisiä tuikkuja ja yönsinisiä ja vaaleansinisiä ja siniharmaita villahuivejani kuvattavaksi.
Tilasin netistä maton. Kaksikin. Jotain sisustusjuttuja kuitenkin aina kuuluu kevääseen. Ei me olla sitä eteisin sisustusta edes suunniteltu, vaikka kesällä oikein asuntomessuille menimme ideoita hakemaan. No, edes maton eteiseen tilasin. Senkin oikeastaan enemmän tarpeesta kuin minkään keväisen sisustuksen huumassa (entinen matto on niin mutkalla päädyistä, että siihen meinaa jatkuvasti kompastua, Aapeli varsinkin. Kovin kulahtanutkin vanha sisal-matto jo on.)
Ja sitten olen käyttänyt ihan luokattoman paljon aikaa matkasivuilla surffailuun; kesällä vai syksyllä? Roomaan kävelemään vai Irlantiin patikoimaan? Norjaan autolla vai laivalla Saksaan? Ja mökin hangille on tavattoman kova ikävä.
On se kevät jo. Ihan selvästi on.