Säätila tänään: aurinkolasit, tarvittiin ja ei. Sadevermeet, olivat repussa, ei tarvittu, windstopperi-takki, todellakin tarvittiin, loppupatikalla ei. Uikkareita ei ole edes otettu esille.
Sadetta uhkaillut säätiedotus ei pitänyt paikkansa, mutta hyvin tuulista oli. Niinkuin täällä taitaa aina olla.
Kunhan olimme pitkän tovin odotelleet aamiaiselle pääsyä yhdeksän tienoissa lähdimme ylämäkeen. Tuon huipun kautta kierrettiin …
Nousimme siis vähän korkeammalle kuin eilen… Kävelimme mutkan kautta naapurikylä Ugaan. Ja jännä reitti olikin. Lähivuoren huipulle päästyämme näimme vuohifarmeja, kanaloita ja monta kamelifarmia. Ainakin sata kamelia yhteensä. Mitähän ne täällä niillä tekevät? Kun laskeuduimme alas, laaksoon, yhdellä niityllä, jonka läpi reittimme kulki, oli kameleita molemmin puolin polkua: kyllä minua jännitti. Samoin kuin silloin kun satapäinen vuohilauma juoksi rinnettä alas suoraan meitä kohti!
Mutta ne meistä vähät välittivät. Onneksi. Muitakin eläimiä bongailtiin. Tässä alimmaisena on harjalintu, jonka onnistuin kovin kaukaa kuvaamaan.
Kelpaisikohan pukkitappelu koulun näyttöihin toiminta-sarjana?
Ugassa oli kaunis kirkko, ja sitä vastapäätä – tietysti – kuppila, ukkobaari, jossa nautimme keskipäivän espressot ja katselimme paikallisten sunnuntaielämää…
Omalle kylälle palattua jo paistoi kauniisti alkuiltapäivän aurinko.
Messu oli juuri loppunut …
Meillä matka jatkui kaupan kautta hotellille, jossa iltapäivä-piknik lounaaksi. Pienet unet, kuvia, postausta, kylpemistä ja nyt kohti Playa Blancaa, rannikolle lähdetään paikallisbussilla, josko löydettäisiin yhtä hyvä illallispaikka kuin eilen oli tämä oman hotellin ravintola.