Väkisin puristettu paketti kolmanteen näyttöön ei lähtökohtaisestikaan ollut sellainen kuin toivoin ja varmastikin olisin parempaan pystynyt kun olisi ollut enemmän aikaa ja olisin aloittanut vielä aikaisemmin sen tekemisen. Tulos varsinaisesta näytöstä (digitaalinen kuvankäsittely) siten, että neljä kuudesta läpi täydentäen ja kaksi uusittava kokonaan, mitä pidän kyllä periaatteessa ihan hyvänä.
11 digitaalinen työnkulku kirjallisena: hyväksytty
12 omakuva: täydennettävä (Tomaattikeitto-purkkikuvassa heijastus omasta kuvasta puuttuu, hiusten kohdalta liian raju jälki kuvan upottomisessa. ”Kehykset pöydällä” -kuva hyväksytty. Hyvän tuulen kuvapari. 🙂 )
13 toimintakuva: uusittava (liikaa samoja kuvakokoja, levottomia taustoja, valon vaihtelua)
14 kollaasi/montaasi: täydennettävä (lusikassa on valotusvirhe! Muutoin todella tyylikäs, huolellinen, tarkka, oivaltava.)
15 digitointi: täydennettävä (harmaa lumi korjattava, muuten perfetto!)
16 Arkisarja: uusittava (väärin valitut kuvakulmat, pitäisi mennä lähemmäs ihmistä)
Diginäytön simultaaniin (ihmisten arki) kovasti satsasin (hommasin mallitkin! 🙂 ) ja toivoin, että olisi ollut täydennettävissä, mutta ei. Se on tehtävä kokonaan uudelleen ja jo se vaatii yhtä ylimääräistä Tornion reissua. Ja sitä vaatii myös hylsy eilisestä studiouusinnasta. Se minua kyllä raivostuttaa, olen siis itselleni kovin vihainen moisesta töpeksinnästä. Niin kuin minä nyt en olisi ruokaa aiemmin kuvannut!! Oikeastaan hävettää, että edes palautin kuvat arvosteltavaksi. Ihan alta lipan suoritus. Noita kahta simultaania voin toki uusia yhtenä viikonloppuna, ehkä jopa viimeisen näytön yhteydessä, mutta katsotaan nyt.
Ja sitten edellisistä uusinnoista kolmesta yksi meni läpi (Aapelin studiokuvat), ja kaksi on edelleen uusittavana: se kauan ja moneen kertaan kuvattu henkilö miljöössä (joskin se oli ihan pienestä kiinni, ettei Juniorin kuvat Nallikarissa oli ylittäneet hyväksyttävän rajaa) ja tuo em. studiosimultaani.
Kuva Rivermotellin parvekkeelta aamukahdeksalta. Klikkaa isommaksi.
No mutta nyt on vähän sellainen ´loman alku’ -fiilis. Pitkään aikaan ei ole lähiopetusviikonloppua, eikä siihen viimeiseen, ainoaan jäljellä olevaan, ole enää ennakko- eikä etätehtäviä, joten vasta huhtikuun alussa oleva neljäs näyttötutkintoviikonloppu on seuraava etappi tällä VAT-polullani. Ja sinne sitten on kyllä täydennettäviä ja uusittavia tehtäviä yllin kyllin, ja tietysti sen ko. näytön ennakkotehtävät. Mutta sinne on aikaa kaksi kuukautta, joten kyllä tässä nyt on selvästi sellainen ”sitteku”-viikko edessä. Onpa tämän vuoden alku mennyt aika lailla näiden kuva- ja taitto-ohjelman opiskelussa ja puolet viikonlopuistakin Torniossa. Mutta nyt siis breikin aika. Nyt on ”sitteku kolmas näyttö on ohi”, joten ehtii tehdä kaikenmoista leppoisaa.
Kävin eilen iltapäivällä, studionäytön jälkeen IKEAsta hakemassa erinäisiä säilytyskoteloita ja laatikoita, joten lähipäivinä alkaa Suuri Mappien Tyhjennys. Kirjainventaarion ja kirjahyllyjen perkauksen olen Linnanmaalta kotiin roudaamisen jälkeen jo tehnyt, mutta kymmenien mappien ja paperinippujen läpikäynti ja roskiin/arkistoon lajittelu on täysin tekemättä. Se on parin vuoden aikana to-do-listalla painunut aina vain alemmas, mutta nyt alkaa olla aika sille. Ja onhan noita monia muitakin tätä viikkoa odottaneita juttuja…
IKEAn lisäksi eiliseen illansuuhun ja iltaan kuului pikkuinen lenkki – ilman kameraa! Syömässä kävin itsekseni, enkä pienimuotoiseen (meitä oli tällä kertaa vain seitsemän) kisastudioon lähtenyt ollenkaan (, mistä tänä aamuna kovasti kiitin itsenäni silloin kun opiskelukavereiden valumista palautteeseen katselin… 😉 ) Haaparannan puolella kun vaihteeksi asustelin, enkä opiskelija-asuntolassa. Yksikseen ja sometellen tuntui hyvälle ilta viettää.
Heräsin sitten tietysti ihan tuhannen liian aikaisin (klo 6), mutta sepä mahdollisti, että ehdin käydä aamulenkillä – ja tänään olin jo taas Canonin kanssa kaveri.
Aamuaurinko Alatornion kirkon takana lupaa kevättä.
Tänään olin jo alkuillasta kotona: tavan mukaan Pehtoori ja pikkuperhe jo ruokapöydän ympärillä palatessani. Sehän oli hyvä, nyt on hyvä.
Kovastipa siellä ollaan kriittisiä kuvien suhteen.Eipä taitaisi monen kuvajournalistinkaan lehtikuvat läpäistä tuota seulaa. Väistämättä tulee mieleen, että kuvan sisältö tuppaa jäämään toissijaiseksi.
Kyllä siellä ollaan kriittisiä. Sabluuna jolla jokaisen kuvan tekniset ominaisuudet käydään läpi, on pitkä ja perusteellinen. Sitten vielä kuvien viesti, sisältö, visuaalisuus (jossa minulla on koko ajan puutteita) jne. Ja kaikkein haasteellisinta on onnistua tekemään kuvista sarja! Kyllä sitä yksittäisiä hienoja otoksia saa otetuksi, mutta teeppä 3 – 8 kuvan sarjan jossa jokainen kuva täyttää em. kriteerit, tuo uutta ja jokainen kuva vielä sopii toisiinsa. Ks. esim. Apsun kuvasarja. Kaikki viisi kuvaa kuvaa ok (neljännessä tosin kuvakulma vähän huono – poski liian isona), mutta taustojen sävyt heittelevät joten täydennykseen.