Joskus oli tapana loman aluksi ja ennen reissuun lähtöä käydä verenluovutuksessa, mutta kun sellainen aiheutti pyörtyilyä lentokoneessa, olen luopunut.
Muistan kuinka vuosikymmenen ajan kävin aina lähtöä edeltävänä päivänä viemässä isän haudalle kynttilän, kertomassa, mihin ollaan menossa. Tänään olen viettänyt koko päivän pojanpojan kanssa.
Usein oli tapana siinä, vähän kuin ohi mennen, pakkaamisen ohessa, siivota koti, jotta paluu on mukava, – onhan se ihana tulla reissusta siistiin kotiin. Nyt olen sopinut, että meidän S., meidän luottosiistijä, käy meillä kun olemme poissa. Edelleen on ihana tulla siistiin kotiin, vaikka seuraavana päivänä ei töihin tarvitsekaan mennä.
Ennen kävin jos vain mahdollista kasvo- ja jalkahoidossa ennen reissua: nyt tein eilen molemmat ihan itse. On ollut aikaa, eikä ihan vähäpätöinen juttu ole sekään, että tulevat näin paljon halvemmiksi. Ripset ja kulmat kävin sentään Pinjassa laittattamassa siistiksi. Siellä K-a osaa hommansa.
Kun lapset olivat pieniä, oli meillä tapana hommata matkalle mukaan pieni vara-apteekki antibiootti- ja Ciproxin-kuureineen, mutta niistäkin on luovuttu – semminkin kun kohteessa usein käytiin lääkärissä kuitenkin – en ikinä unohda Hua-Hinin turistivastaanottoa enkä Gran Canarian lastenlääkäriä. Apteekissa toki on nykyisinkin ennen reissua käytävä, – ja minun hammaslääkärissä. Siellähän nyt käyn muutenkin liki viikottain, ja toissapäivänä sitten sain – vaihteeksi!!! – antibioottikuurin matkalle. Kertaamatta yksityiskohtia niin totean vain, että marraskuisen Japanin matkan kahden antibioottikuurin jälkeen hammas kuitenkin jouduttiin poistamaan, eikä implanttia vielä ole laitettu, mutta viereinen hammas on ihan oma-aloitteisesti ja kivuliaasti lähdössä pois! Ja aina reissujen aikaan nämä!!!
Ja sitten meillähän on enemmän sääntö kuin poikkeus, että matkalle lähtömme päällä on lakon uhka, joka mahdollistaa lentojen peruuntumisen. En ole laskenut, kuinka monta kertaa syys- ja hiihtoloman (kymppiviikko) aikana jokin lakko (lennonjohto, lentoemot, lentäjät, FinnAvia, AKT, koneisiin polttoaineen roudaajat!) on uhannut ja onkin siirtänyt lomaamme tai aiheuttanut sen perumisen. Nyt kun ei ole lasten eikä minunkaan lukukausiin sidottuja lomia, varasin matkan (vahingossa kylläkin) etelän hiihtolomaksi, ja niinhän se nyt on ettei lakonuhka meitäkään koske. Se koskee vain kehäkolmosen ulkopuolisia lukukausiin sidottuja ihmisiä, jollaisia me emme enää ole. Eihän tämä reilua ole, mutta onneksi NYT meillä ei – tietääkseni – ole lakkoa eikä muutakaan lentoihin liittyvää peruuntumisuhkaa ilmassa.
Siis olisiko syytä ryhtyä pakkaamaan, semminkin kun lähtö kotoa on aamuneljältä.
Että minä olen iloinen, että jotkin asiat jäävät viikoksi!