Paluu Lanzarotelle, ja siellä Yaizaan.
Olen tänään aloittanut matkakuvien perkaamisen. Perattavaa todella on. Ensimmäinen kansiollinen on valmiina. Tai siis oikeastaan toinen, sillä jo perillä tein Femes-patikasta yhden kansion.
Nyt kuvia on Yaizan kylästä, joka ei olekaan valittu ainoastaan Kanarian kauneimmaksi, vaan koko Espanjan kauneimmaksi kyläksi, – näin ainakin Aurinkomatkojen opas kertoi. Ja kyllä se hyvin viehättävä pieni kylä olikin. Kirkko, kolme kauppaa, alakoulu ja päiväkoti, kolme ravintolaa, muutama ”ukkobaari”, yksi turisteille suunnattu keskus (käsityömyymälöitä ja lounaskahvila), lääkäri, bussipysäkki.
Kylä oli enimmäkseen paikallisten asuttama, joskin myös loma-apartementoksia ja kaksi hotellia siellä oli. Ja cementerio tai campo santo eli hautausmaa. Sen kuvista teen sitten erillisen kansion…
Yaizassa kuten koko Lanzarotella (pl. pääkaupunki Arricife) kaikki talot ovat valkoisia, korkeintaan kaksikerroksisia. Yaizassa ovet ja ikkunoidenpuitteet ovat enimmäkseen vihreitä. Se on merkki siitä, että talonväki saa elantonsa joko kaupantekoon tai sitten maantalouteen liittyen. Sinisiä ikkunanpuitteita ei saaren sisäosan kylässä juuri näkynyt, – ne kun kertovat merenkulun ja kalastuksen harjoittamisesta. Ruskeat taas ovat ”varakkaampien taloissa”. Ei opaskaan tiennyt, mikä on se vuosittaisten tulojen tai kiinteän omaisuuden raja, jonka ylitettyään on soveliasta käyttää ruskeaa maalia.
Talojen puutarhat ja pellot olivat enimmäkseen laavahiekan peittämiä. Mustia kenttiä, joihin paikka paikoin oli jo kevätkylvöt tehty. Laavamurske/hiekka sitoo vettä, joka yön kasteesta tulee, kivi on hohkaista, pieniä reikiä täynnä, joten se on kuin onkin hyvä alusta perunoille, tomaateille, sipuleille, joita näytti eniten olevan pelloissa. Sekä viinille! Ja kaikissa noissa sitten on isompi tai pienempi häivähdys vulkaanisen maaperän jättämää makua.
YAIZA-kuviin tästä. KLIKS