Jos olisin vielä töissä niin huomenna lintsaisin. Olisin varmaan lintsannut tänäänkin. Olin aika huono lintsailemaan, sairauslomiakaan en pahemmin pitänyt, flunssan takia en ymmärtänyt jäädä kotiin, mutta nyt lintsaisin.
Olen tänään lintsannut lenkin – kuinka olisinkaan halunnut lähteä kauniiseen pakkassäähän! Olen lintsannut KAIKKI kotityöt. En ole soittanut äidilleni, en ole vastaillut kenenkään sähköposteihin. En ole lukenut lehtiä, en juuri vilkuillut nettiä. Olen syönyt lounaaksi JA päivälliseksi pakastimesta ottamaani borssikeittoa. Syönyt yhtä ja samaa soppaa (joka kyllä on hyvää) huolimatta siitä, että minulla oli varattuna katkarapuja ja paahtoleipää Toast Skagenia varten.
Ainoa, mitä en ole siirtänyt kuvankäsittelyn ja uusintakuvien ottamisen, kirjallisen ennakkotehtävän ja portfolion täydentämisen tieltä pois, on ollut Aapeli. Tänään, kuten eilenkin, insinööriopiskelijalla oli koulua iltapäivään asti ja lähihoitajalla iltavuoro, joten mummi sai iltapäiväksi seuraa ja erinomaisen syyn olla pois koneelta.
Viime viikkoina on ollut mukava seurata pojan ”puhumista”. Ymmärrettäviä sanoja ei ole vielä kovinkaan paljoa, itse asiassa pitkään aikaan ei ole tullut uusia, mutta silti Apsu puhua pulputtaa koko ajan – ilmetty isänsä. Ja se, että ymmärrän aika paljon tuosta omakielisestä pulputuksestaan, on aika hämmentävää. Sitä jää välillä miettimään kielen kehitystä, sanojen tärkeyttä, sitä, että onko ensin kieli ja sitten ajattelu, vai toisinpäin. Ja mitä pieni ajattelee…
Muutoin itseasiassa ihan mukavaa ollut tämä kouluhomma, mutta tämä ihan liian aikaisin olevan näytön aiheuttama kiire ja se, että yksi tehtävä on selfiet, on tehnyt päivään hieman nuivan tunnelman välillä.
Mutta kyllä tämä tästä. Huomenna ei tarvi lintsata kun olen pysyväisellä lomalla, joten vielä huominen aikaa …