Olen tänään tehnyt Runebergin torttua, joka tuoksuu joululle ja maistuu anjovikselle. Ainakin lämpimänä, maistellaanpa huomenna onko maku tasaantunut.
Olen puhunut tyttären kanssa pitkään puhelimessa, parantanut maailmaa ja kuullut, että hänellä on kaikki, kaikki!!, pokemonit kerättynä. Ja nyt tyär odottaa uutta päivitystä ja lisää kerättävää. Minun mielestäni moinen on hassua, mutta kyllä olen iloinen puolestaan: on saanut aikomansa tehdyksi. Enää viisi viikkoa niin tulee keräilemään uusia Ouluun. Ja ymmärtääkseni muistakin syistä. 😀
Olen ollut pitkällä lenkillä ja kuvaillut paljon, harjoitellutkin perjantain simultaania varten. Kun latasin kuvat koneelle, on näyttö täynnä harmaata ja valkoista, vaikka ilma oli mitä mainioin ulkoilulle. Pihalla ja rannoilla näyttää siltä kuin jouluna soisi näyttävän; on paljon valkoista, puhdasta, pehmeää lunta.
Olen tehnyt meille erilaista kuharuokaa. Erilaiseksi sen tekee tuo pinaattikastike, joka olikin kyllä hyvää. Ehkäpä siitä jalostuu pinaattikeitto …
Valkoviini kalan kanssa oli Fiano di Avellino. Mastroberardino-viinitalo on tuttu entuudestaan, ja ehkä tämä viinikin, erilaisella etiketillä ehkä? – Noh, joka tapauksessa, se sopi miedon kuhan makuun oikein hyvin. Happoja olisi ehkä saanut olla vähän enemmänkin, mutta raikas, rapsakka maku miellytti.
Mutta nuo puuttuvat hapot ovatkin olleet tämän leppoisan lauantain suurin ”murhe”… 😉 Lauantait ovat edelleen hyviä päiviä.
