Helmikuun sunnuntaina herkkuja

Kuvia ja kokkaamista, siinä tämän sunnuntain speksit. Ja kävin ripeän sauvakävelynkin keskipäivällä, — olkavarsi ei muuten kestä näitä pitkiä kuvankäsittelypäiviä koneella.

Totaalisen kotiviikonlopun ”ateriajärjestystä” – kuten vielä 100 vuotta sitten asia ilmaistiin – miettiessä ajattelin, että olisi blinien aika. Nyt jos koskaan. Ja kuinka ollakkaan, juuri niitä olivat myös Miniä ja Juniori toivoneet saavansa, ja Aapelikin söi niitä hyvällä ruokahalulla, – mieluummin niitä kuin Pilttiä.

Perinteiset lisukkeet ja sitten tein uudenlaisen porolastujutun: porolastuja, smetanaa, suolakurkkuhakkelusta, raejuustoa, vähän mustapippuria.

Noita tehdessä mietin, että blinit ovat kyllä minun lemppariruokaani – ihan top kolmoseen yltävät. Kaksi muuta ovat Toast Skagen (katkarapuleipä) ja hyvä pihvi kunnon kastikkeella. Sitten ehkä parsaa, prosciuttoa ja hollandaisea ja olisiko vielä porolasagne. Ja sitten sata muuta …

Juniori lupasi tuoda kellaristaan samppanjan, toikin, ja liki kermaista, BdB (pelkkää chardonnayta) -kuohuvaa maistellessa mietin, oikeastaan aika tyytyväisenä, kuinka poika onkaan perehtynyt asiaan, osaa samppanjoista jo paljon, paljon enemmän kuin pitkään viinejä harrastaneet vanhempansa.

Jostain Ranskan maalta suoraan oli tuon pikkuisen reilun 30 euron juhlajuoman tilannut. Muhkea pullo kätki sisäänsä raikkaan, oikein tasapainoisen samppanjan. Teki sunnuntain päivällisestä ihan juhlan.

Jälkkäriksi oli kääretorttuversio Runebergin tortusta, mutta eihän se mikään suunnaton onnistuminen ollut: ei se tänään maistunut anjovikselta kuten eilen, mutta vielä parempaa olisi ollut jos olisin oheen vispannut oikein tymäkän vispikermavaahdon. No, jossain kohden tingittiin kaloreista. …

Ja sitten muu päivä kuvien parissa. Miten minulle taas näin kävi? – Että dead-linet säätelevät tekemisiä…