Mikä ero on puolalaisella ja venäläisellä borssikeitolla? – Puolalainen on paljon parempaa. Se on voimakasta, mausteista, maistuvaa, ei pelkkää vegeä, lempeää, sellaista kuin talvinen keitto parhaimmillaan on. Olennainen ero on se, että venäläiseen ei tule lihaa, tähän puolalaiseen tulee (makkaraa, pekonia, naudanpaistia).
Yhteensä seitsemän kiloa kasviksia – punajuuria, porkkanoita, kaalia, sipulia, selleriä, purjoa, valkosipulia ja paljon yrttejä ja mausteita, liha- ja kasvisfondia ja sulatejuustoa ja vähän muita tykötarpeita nostin keittiön työtasolle kunhan olin aamupäivän lenkin saanut tehdyksi. Onneksi oli icebugit jalassa, sillä kyllä oli Möljällä ja Nallikarissa liukas, ja jotenkin ihan tuhottoman nuiva ilma.
Silloin kuin keli on noin väritön ja noin vähän innostava, on keittiössä hyvä touhuta värikkäiden kasvisten kanssa ja tehdä kaksi valtavaa kattilallista soppaa.
Borssikeiton tein vanhan hyväksi todetun ohjeen (se on täällä ja myös Vuorotellen-kirjassani) mukaan, mutta toinen soppa meni soveltaessa.
Porkkana-juustokeitto
(perusohje suunnilleen näin, tein kolminkertaisena)
1 kg porkkanoita
8 dl vettä
3 sipulia
1 purjo
2 valkosipulinkynttä
2 kasvisfondia
½ pkt Koskenlaskijaa
½ prk creme Fraichea (ruokakerma olis ollut varmasti parempi, muttei ollut kaapissa)
mustapippuria
½ prk aurinkokuivattuja tomaatteja silputtuna
Pilko ja keitä kasvikset kypsiksi kasvisliemessä. Soseuta pamixilla, lisää paloiteltu juusto, ranskankerma. Anna juuston sulaa, ja lopuksi lisää aurinkokuivatut tomaatit ja kuumenna vielä.
Kylmäsen poronakit palasina sopivat soppaan sattumiksi, – parempien krutonien puutteessa. 😀
Kasvisten pilkkominen, sopan ”luominen” on terapeuttista puuhaa, hyvin rentouttavaa. Semminkin kun sitä ei tarvitse joka päivä tehdä. Jossain välissä tuli mieleen äitini, joka oli ihan ekspertti tekemään pakastimeen keittoja, erityisesti kesäkeittoja. Noh, hänellehän näitä soppatykkipäiviä nytkin pidän; onpahan taas hyvää ja maistuvaa, ja äitini tuntien tärkeää on myös, että halpaa, täydennystä ja vaihtelua palvelutalon aika ajoin hieman ruokahaluaherättämättömään ateriatarjontaan.
Pressen hommia ja kotitöitä… kirjeenvaihtoakin. Kotisunnuntai. Ei hassumpaa.
Hei! Mistä on peräisin tämä tieto tai käsitys venäläisestä borssista ilman lihaa? Kaivoin kirjahyllyssäni kaksi keittokirjaa (Kaarina Kaurinkoski: Venäläinen keittokirja, Kirjayhtymä 1981; Risto Lehmusoksa – Ritva Lehmusoksa: Venäjän keittiö, Gummerus 1995), ja kyllä niissä molemmissa borssiin käytetään lihaa. Itse asiassa ensin keitetään vahva lihaliemi naudanrinnasta, -kyljestä tai etuselästä.
Sellaisiakin versioita on, että tehty lihaliemi käytetään borssiin ja liha pistetään lihapiirakoihin (jotka syödään borssin kanssa).
Paastonajan borssissa on vain kasviksia ja sieniä.
Taidanpa tehdä tällä viikolla kattilallisen borssikeittoa, ei paastoversiota. Ja toisen kattilallisen porkkanajuustokeittoa!
Maisa, hyvä kysymys. Minä vetoan Eero Mäkelään (suomalainen gourmetin grand old man), jonka kirja ”Sata parasta” on lähteeni. Minullakin on hyllyssä myös nuo molemmat mainitsemasi kirjat, mutta enpäs niistä edes vilkaissut… Gastronomian sanakirja kertoo borssin olevan alkujaan ukrainalainen ruoka, mutta kirjassa ei tehdä eroa puolalaisen tai venäläisen välillä.
Makoisia soppapäiviä sinullekin!
Lehmusoksien kirja kertoo myös tuon ukranalaisalkuperän ja mielenkiintoisia variaatioita lihaisista borssikeitoista eri puolilla Ukrainaa ja Venäjää.
Meillä syötiin tänään porkkanajuustokeittoa. Kiitos inspiraatiosta! Kävi itse asiassa jääkaapin_tyhjennys_ruuasta. Kaikkea löytyi kotoa. Poronakkeja ei ollut, mutta keiton kanssa maistui itse tehtyyn juureen leivottu leipä.
Juuri sellainen tuo porkkanasoppa on: siis mukaan sitä, mitä jääkaapissa on. Basilika siihen olisi varmasti myös sopinut, ja prosciuttolastut ja tai edellisen päivän broilerkastikkeen hippuset… Näinhän ne parhaat ruoat syntyvät.
Leipä kuulostaa poronakkejakin paremmalta tykötarpeelta.