Tällä viikolla on ollut vähän sellainen olo kuin joskus isojen kirja- tai artikkeliprojektien kanssa tuppasi olemaan: kun päämäärä on verraten kaukana, kun ei ole ihan pakko tehdä, eikä oikein tiedä, miten jatkaisi tai mistä edes aloittaisi, niin sitten ei tee oikein yhtään mitään. Tai tekee kaikenmoista sijaistoimintaa. Jos sitäkään.
Niin kuin nyt vaikka tekee uuden bannerikuvan blogiin. Kuva on Iin Haminasta viime tammikuulta, ja kokeilin, osaisinko tehdä korttikuvia vanhoista, ei-niin-hyvistä-otoksista. Tässä artikkelissa on se versio, josta tuon tein.
Ja voi ajankuluksi avata Netflix-tilin! Vihdoin. Jokohan tänään aloitan Crownin? House of Cards -sarja aloitettiin tyttären kanssa jo pari vuotta sitten, sekin on vielä kesken ja Netflixin tarjonnassa olevan paljon ihania leffoja. Onko suosituksia, mitä kannattaisi katsoa? Saapa nähdä, ehdinkö enää iltaisin blogia päivittääkään tai lukemaan, kun vain istuskelen telkkarin ääressä.
Tänään oli sitten aika Apsun ensimmäiselle museokäynnille. Pohjois-Pohjanmaan museon alakerrassa on iso, monen sadan nuken ”Koiramäki”-kylä, ja Aapelihan on herra Hakkarais-fani ollut melkein koko pienen ikänsä, joten olihan se ilo! Museolla olisi illalla ollut kutsuvierastilaisuus Kalevala-korun 80-vuotisjuhlanäyttelyn avajaisiin, mutta eipä historioitsija sinne viitsinyt; olen varma, että Aapelin kanssa aamupäivällä oli mukavampaa. Me mennään varmaan aika pian uudelleen, luulisin. Apsulla kun on Koiramäkeen sopivat kamppeetkin! 😀
Klikkaa isommaksi.
Voi, mikä ihana Koiramäki-poika! Se näyttely ilahduttaa lapsia aina vaan. Aika ihanaa, että Apsulla on mummi, jonka kanssa tehdä kaikenlaista mukavaa ihan tavallisena arkipäivänä. Ja kun poika kasvaa, aina löytyy uutta ja erilaista yhteistä tekemistä. Minun ja R:n uusi yhteinen huippujuttu on luistelu, tänäänkin käytiin iltajäällä. Jos on niin innostunut, että kerhopäivän jälkeen kuudelta haluaa lähteä luistelemaan, niin silloin lähdetään.
Eikös vain olekin aurinkoinen Koiramäki-poika! On se huippua, että voi olla lapsenlapsen kanssa; ettei välimatka ole pitkä eikä työt häiritse mummeilua. Siitä tulee hyvä mieli moneen suuntaan.
Äiti-tytär-luistelu kuulostaa kyllä aika mahtavalle sekin. Hyviä kelejä sinne etelään!
Ihana pikku koiramäkeläinen. Leffoista? En nyt muista tuleeko Netflixistä vai Ruudulta, mutta Kolmastoista kertomus. Itse tykkäsin kirjasta ihan hassuna. Hiukan Humisevan harjun tunnelmaa ja jännitystä, ja jos haluaa lukea ikirjan leffan katsomisen jälkeen, ei haittaa, sillä loppuratkaisu on hiukan erilainen. Synkkä, mutta lopussa valoakin.
Kiitos vinkistä, Raila, pistänpä katselulistalle. Se onkin uusi lista minun runsaassa listakokoelmassani. 😉
Eikös vain olekin ihana koiramäkeläinen. Et tainnut tietää housuja ostaessasi että museoon menee… 😉