Tundrassa juhlaillallisella

Sunnuntaiaamu. Tornio, koti, Tokio, mökki? – Tovi kesti paikallistaa oma sijainti. Ja sitten ensimmäisenä ajatuksena tulee mieleen eilisen illan suurenmoinen jälkkäri, vai sittenkin se alkuruoka?

Vietimme eilen ihan suurenmoisen illan: huikea makumatka valmistettuna Koillismaan yrteistä ja raaka-aineista, huolella valitut viinit ja gastronomista osaamista kunnioittava, leppoisa seura. Mitä muuta paistinkääntäjä illallisesta voisi toivoa!

Ja kaikki alkoi samppanjalla. Suomen satavuotissamppanja Ayala Brut.

Jo se antoi aavistuksen siitä huolellisuudesta, joka viinien valinnassa oli tehty. Ja jo sen kuvaaminen antoi allekirjoittaneelle hieman nihkeän tunteen siitä, että nyt ei valokuvauksen opiskelija hallitse uuden järkkärinsä kaikkia säätöjä, eikä varsinkaan salamalla kuvaamista. Auts. Mutta en antanut sen (isommasti) häiritä. Kovasti yritin, ja illasta suunnattomasti nautin.

Samppanjan ohessa tarjottiin amusena riimiporoa, – ja hauen maksaa! Kellä on tullut mieleen tehdä hienoja pieniä lapaksia, kuten minä niitä nimitttäisin, hauen maksasta? (muutamia kuvia eiliseltä täällä.)

Tässä vaiheessa oli sitten kilven luovutus, sopivan lyhyet puheet ja siirtyminen yhteisen pitkän pöydän ääreen.

Kuinka se onkaan ihanaa istua kauniiseen pöytään, aloittamaan dinneriä. Kylmä alkuruoka ”Kiiskiconfit ja säynävää Skagen”. Mitä ihmettä? Roskakalasta todella kaunis ja hurjan hyvä alkuruoka. Pienessä annoksessa paljon ihania makuja. (eilisessä postauksessa kuva, huom. lautanen!!) Sitä seurasi maa-artisokkakeittoa; oikeasti melkein kuin meillä kotona usein, mutta ei meillä sen kanssa ole karitsankielivartaita!

Pääruokana oli haukitournedos ja kukkakaalicouscous. Jotenkin halvoista, vaatimattomattomista raaka-aineista tehty hieno kulinaarinen nautinto? No niinpä. Minusta tämä oli menun vaatimattomin annos, jonka ”pelasti” tai vei huipputasolle hieno kastike ja piparjuuren onnistunut käyttö. Ja sen kanssa pinot noir ei ollut ollenkaan huono vaihtoehto. Edellisten kanssa Alsacen gewürtraminer oli erinomaisen osuva valinta.

Ennen jälkiruokaa saimme korunomaisen annoksen brietä, ruusun terälehtiä ja ruusunjuuri-siirappia. Ruusunjuuri-siirappia, todellakin! Annos oli sellaisenaan todella minun mieleeni, ja kaiken kruunasi tuttuakin tutumpi Graham´s 10 year old Tawny Port. Ehkä muistanette, että se on ollut jouluviinisuosituksissani ainakin parina vuonna. Uudetkin jouluviinisuositukset ovat taas tulossa, lupaisinkohan jo ensi viikolle?

Ilta soljui, puheensorina oli sopivaa, ruoasta ja reissuista riitti puhetta ja porinaa. Ei pönötystä, vaan helppoa yhdessäoloa samanhenkisten kanssa. Ja kaiken kruunasi jälkiruoka: suklaata ja mesiangervoa. Ja yrttejä. Pieniä kauniita yksityiskohtia, jostain ”sivusta” joku uusi maku, joka teki annokseen kiinnostavan kutkutuksen.

Illallisen jälkeen ennen paluuta Little Ruka Peakiin meillä oli vielä tilaisuus ostaa Tundran keittokirjan tai keramiikkaa, josko halusimme. Luonnollisesti halusin. Keittokirja on – sekin – kaunis, tyylikäs. Joululahjavihje?

Ja siellä on se hauenmaksan ohjekin: odottakaahan kun pääsen kokeilemaan! 😉

Kaiken kaikkiaan, vaikka juuri kävimme Japanissa ihailemassa harmoniaa, esteettisyyttä, tyylikkyyttä, kauneutta, niin nyt tuntui, että nyt näimme jotain vielä kauniimpaa ja herkempää. Hiljaa mielessäni kiittelin itseäni paistinkääntäjyydestäni, – lienenkö olisin eilistä päässyt ilman sitä koskaan kokemaan.

Ehkä siksi tai siitä huolimatta, että paluukyyti takaisin Ruka Peakiin viivästyi, emme – onneksi – lähteneet enää yösamppanjalle, vaan ajoissa unten maille.

Aamulla taivas pilvetön, talvinen Ruka kauniina … tietysti ennen aamiaista kävin kuvailemassa. Vasemmalla Ruka Peak, jossa aamiaiset ja perjantai-illan riekkoillallinen ja oikealla Little Ruka Peak, jossa viikonlopun asustimme. Laatua ja näköalaa, tilaa ja tyyliä: torkkupeitot on Balmuirin ei Ikean, mikä kertonee aika paljon.

No mutta aamusella vielä kuvailin näitä epätarkkoja kuvia!! Nyt on taas itsetutkiskelun paikka. Eikä epäilystäkään, etteikö ensi viikon ”agendalla” ykkösasiana olisi opetella uuden kameran säädöt niin, ettei tarvitse hävetä ja töpätä. Ja nyt on ainakin mahdollisuuksia ja aiheita kuvailla. Mehän ajelimme aamiaisen jälkeen kohti pohjoista: Kemijärven ja Sodankylän kautta pyryssä ja lumituiskuisessa kelissä mökille. Matkalla duunailin pressen hommia, eilisestä tiedotetta ja kuvia yhteen jos toiseen suuntaan. Ja Myötätuuleen majoituimme illansuussa. Täällä on hyvä. Hyvin hyvä. Kohti kaamosta.