[Kappelin nurkalla oleva liikenneympyrä]
Taivas ei ole ollut sininen, mutta aamupäivällä puolikymmestä puoliyhteentoista ja iltapäivällä kahden ja kolmen välillä on sininen hetki. Ennen ja jälkeen sen on pehmeää pimeää, jota valkeat hanget valaisevat. Puolenpäivän molemminpuolin on mukava hämärä.
Sinisestä siniseen olin pihalla mökin koko tonttuarmeijan kanssa. Ja kaiken muun joulukortteihin sopivan rekvisiitan kanssa. Pakkasta oli vain vähän (- 6 C), joten saattoi avokäsin tehdä ”setuppeja”, laitella valoja, rakennella sommitelmia. Moninkertainen ilo ja hyöty: ulkoilua, uuden kameran toimintojen kokeilua, joulukorttikuvien ottamista, ehkä jopa myyntiin niistä joitakin koetan muokkailla, kalenterikuvia on vaikka ensi vuodeksikin.
Nyt on vain sellainen ongelma, että tämä mökkiläppäri ei enää suostu kuvien muokkaukseen, mutta ehkä se onkin hyvä vain. Olkapäälleni lepoloma, = koneella roikkumisen vähyys (myös Japanin viikko), on tehnyt hyvää. Ja lääkärinkin suosituksesta kävimme äsken keilaamassa. Se on hyvää kuntoutusta. Tällä kertaa olimme kovin tasaväkisiä, tavallista huonompia molemmat. 😀 Ja melkein samassa pihapiirissä on Pirkon Pirtti, jossa keilauksen jälkeen kävimme, – pitkästä aikaa ja vieläpä pizzalla. Otin karhupizzan, ja kyllä minä vähän petyin. Kovin kuiva se oli, ja karhusalami oli kuin mitä tahansa suolaista liharouhetta. Mutta onpahan testattu. Pehtoorin poropizza oli parempi kokemus.
Kun kuvia en kerran voi työstää, on hyvä tehdä viikko/joulusiivous Myötätuuleen. Niinpä Japani-kuvien muokkaaminenkin jää taas odottamaan otollisempaa hetkeä. Ensi viikolla ”on pakko” ne saada julkaisukuntoon, ja vielä enempi on kiire näyttökuvien kokoamisella. Muutoin minulla on visio näyttöportfolion kokoamisesta, mutta antakaapas vinkkiä, ilmoittautukaapas malliksi, sillä pitäisi saada aikaiseksi viiden kuvan sarja ”Henkilö miljöössä”. Minullahan oli ekassa näytössä sarja ”Aapeli puistossa” ja sehän hylättiin totaalisesti. Periaatteessa voisin tehdä sarjan ”Aapeli joulumaailmasssa” tai ”Aapeli lumimaisemassa” tai ihan mitä vaan, mutta teen Apsusta studiokuvasarjan, joten ei poika kaikissa voi olla. Siis olisiko ehdotuksia? Teetkö duunia tai harrastatko jotain visuaalisesti mielenkiintoista, mieluusti hyvässä valossa 🙂 ? Mieluusti kuvaisin.
Blogin kuvahaastekin on ollut tauolla tovin, mutta nyt olen tehnyt kuvahaastesivulle kansion ”Joulun valot”. Osallituhan! Jollei sinulla vielä ole kuvien latausoikeutta, lähetä minulle (reija at satokangas.fi) sähköpostiosoitteesi ja nimimerkki, jolla haluat kuvasi julkaistavan, niin luon sinulle oikeudet haastekansioon: sen jälkeen voit ladata ottamasi haastekuvan/t. Tähän haasteeseen voitaisiin laitella 1 – 3 kuvaa. Ja aikaa on pari viikkoa.
Olli, Voltti ja Valtteri ovat veljeksiä. Valtteri elelee täällä pohjoisessa, sillä on uusi ´studio´ saunapolun varrella. Olli asuu Iissä, ja Voltti Helsingissä.
Menepä jonkun kuoron harjoituksiin ja kuvaa johtajaa. Yllättävän monenlaista tekee hän porukkansa kanssa (alkujumpat, soittaminen, johtaminen, kuuntelu, komentaminen, tsemppaus)
Johtajalle miljöö on oikeastaan kuoro: instrumentti ja työkalu.
Kiitos, Katri, vinkistä. Tuohan voisikin olla hyvä ”henkilö miljöössä”. Vielä kun tuntisin, löytäisin, kehtaisin … Harkitaan.
Hei-Saariselän johonkin ravintolaan tarjoilijan tai kokin päivä,ja kaikki mahdolliset tapahtumat siellä.
Varmasti saat tosi mielenkiintoisen sarjan.Onnea matkaan!
Kuinka tulitkaan ehdottaneeksi ravintolamaailmaa kuvauskohteekseni? 🙂 Juuri sellaista olen ehkä itsekin harkinnnut. Mutta Saariselkä on nyt tämän näytön osalta poissuljettu: ajelimme kotiin tänään. Ylimaiden värikäs elämänmeno on taas toviksi taaksejäänyttä…. Kiitos kuitenkin hyvästä vinkistä, Kati!
Suosittelen Cassiopeiaa kyllä sinä kehtaat!
Ei mieskuoro Huutajatkaan huono vaihtoehto ole, jos kuoroista haluaa sarjan tehdä.
Cassiopeiasta jopa tunnen muutaman, ja Huutajiin kuuluu yksi koulukaverikin… Hmmm….