Emme ihan kolmea viikkoa etelässä viihtyneet. Palasimme Hangasojan hyvään huomaan tänään iltapäivällä. Mökille mieli teki. Milloinpa ei?
Hieman minua kyllä huolettaa, miten saan opiskeluasiat tehtyä, miten kuvat muokatuksi, printit tilatuksi, mistä rauhan itsearvioinnin kirjoittamiseksi… mutta minä yritän.
Tulomatkalla, Sodankylän eteläpuolella, puolenpäivän tienoilla, näimme, että aurinko on taas nousemassa horisontin yläpuolelle täällä Ultima Thulessakin. Ja pikkuisen pakastui, joten pellot ja niityt olivat kauniin usvan peittämiä, mutta mitäpä sitä pysähtelemään. 😉 Luontokuvausta auton ikkunasta vauhdissa.
Paljon ei täällä on muutamien viikkojen aikana lunta tullut, joten vähäisillä lumitöillä selvisimme.
Huomenna sitten purolle polku, – tänään kun ei ollut saunanlämmityksen tarvettakaan. Tiedän, että monet ihmiset jotka tulevat tänne mökilleen tai vaikka kylille hotelliin, lähtevät vielä iltaladulle. Niin mekin joskus 1980-luvun alussa tehtiin, mutta ei enää. Mutta kyllä minä ainakin pienen kuvausretken melkein aina tänne tullessa teen, vaikka olisi myöhäisempikin ilta. Pienen häivähdyksen revontulestakin näin, mutta vain pienen. Nyt puhelimessa on kuitenkin ”Auroral Forecast” ja ”Aurora Pro” -apsit asennettuina. Ja koulukaverin, intohimoisen, huikean hyvän revontulikuvaajan (Kalevassakin 25.12.2016 julkaistut) ohjeet kerrattu. Jos tässä vuodenvaihteessa reposia pääsisi kuvailemaan.
