Olemme kotona. Olemme Ouluun palanneita.
No halusinko sitä? No en. Eikä Pehtoorikaan. Mutta eihän loputtomiin voi tehdä vain sitä, mitä haluaa…
Lähdimme Hangasojalta aamulla vielä pimeän ollessa. Mökkitie jäi vauhtiviivoina taakse heti kunhan olimme pakanneet, kaiken järjestätäneet siinä toivossa, että pian palaamme. Mutta sehän on vielä monen mutkan, meistä riippumattomien juttujen, vanhojen, takana.
Kuvat kannattaa klikata isommiksi. Varsinkin kalenterikuva.
Pimeästä lähdimme kohti valoa. Sittenkin tuli mieleen, että missä se valo sittenkään on: pohjoisessa vai täällä maalikylässä, johon iltapäivän lopulla palasimme…
Ilmakkiaavan kohdalla oli jo valoa niin paljon, että halusin hetken pysähdyksen, Pehtoori ei ole niissä oikein hyvä: haluaisi ajella samoin tein kotiin, enempi pysähtelemättä, ”- mitään turhan päiten pysähdellä!” Pysähdyttiin kahden kuvan verran, – kuitenkin. Tässä alla toinen niistä. 😉 Kaukana vasemmalla on (tosin kuvassa ei näy) Kevitsan kaivos, oikealla Kielivaara (ei näy kuvassa sekään).
Näillä teillä ajelleet tietävät paikan.
Näistä maisemista puheenollen: olipas jännä toissapäiväisen kyselyni perusteella saada tietää Tuulestatemmatun lukijoiden ”Saariselkä-tuntemus”: 60 % vastanneista on käynyt Kaunispäällä, loput eivät, mikä ehkä kertonee siitä, että lukijakuntani on aika pohjoiseen suuntautunutta. 😉
Napapiiriä lähestyessä näimme oudon valoilmiön: aurinko! Taivaan värit muuttuivat renessanssimaalausten vai sittenkin 70-luvun julisten kaltaisiksi? – Taivaantulet!
Kävimme Napapiirillä kahvilla, Joulupukin Pajakylässä (toiveena löytää Apsulle tonttupuku tms.) ja olimme kovin ilahtuneita, kun parkkipaikat olivat täynnä, Pajalla oli paljon ulkomaalaisia turisteja, – hyvä niin.
Roin jälkeen minun ajohukini. Lopultakin vähän liikennettä, joskin Kemi – Oulu -väli on aina vaan niin tuskaa. Ihan sama ajelekoo sitä työ-, mökki- vai koulumatkana. Aina se on vaarallinen ja merkillisen pitkä sadaksi kilometriksi.
Ja sen kun pihaan kaarsimme, oli Apsu isänsä kanssa meitä vastassa. <3
No mutta tähän on tultu: olen kuunnellut viisi kertaa peräjälkeen”Three Tenors; Feliz Navidad!” Alan laskeutua (vai nousta? 🙂 ) jouluun.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Monenväristä taivasta näyttää olleen matkalla kohti Oulua.
Eikö vain, Jarin? Ja kuvista puuttuu Roi – Oulu -välin pastillit vedot taivaalta. Oli melkoista väri-ilottelua kyllä eilinen.
Se Ilmakkiaapa on vähän pahassa paikassa, menomatkalla on siinä kova palo päästä perille ja paluumatkalla ei vielä siihen viitsi pysähtyä. Vain kerran ollaan mekin poikettu siellä lintutornilla, vaikka lähes joka kerta on mielessä ollut pysähtyminen. Ja mennessä on säännönmukaisesti poikettu vähän aikaisemmin Sodankylässä kaupassa, ei heti viitsi taas pysähtyä.
Reijo, kuulostat vähän Pehtoorilta. Joko liian aikaisin tai liian myöhään, riippuu suunnasta. 😀