Se, että nukkuu myöhäseen (varttia vaille kahdeksaan) on hyvä asia, mutta se merkitsee myös, että mitään ei ehdi tehdä. Olenhan aina ollut sitä mieltä, että kuudelta on hyvä nousta. Ja aloittaa saman tien se, mitä tehtävä on. Jollei näin tee, on koko päivän vähän myöhässä.
Arvannettekin, että juuri niin on tänään käynyt. Mutta tähän asti olen touhunnut ja kulkenut. ”Lepohetki” oli kun kävin lenkillä kameran kanssa. Yhtään kouluun tarvittavia otoksia ei kortille tarttunut, mutta onpas tässä vielä toista viikkoa aikaa.
Taivas oli kauniin värinen. Ilma tyven.
No lepoahan, yhden sortin meditaatiota, minulle on ruoanlaittokin: nyt on 4 + 3 litraa = 14 pakettia soppaa jäähtymässä ja valmiina siirtymään pakkaseen. Miksei tule useammin keittoja tehdyksi? Kunhan saan tehdyksi toisen samanlaisen setin, laittelen tänne ohjeita.
Sitten olen puuhastellut yhden naisen juhlatoimikuntana, – onneksi Pehtoori oli kantoapuna. Lauantaina on viinikerho Botrytis Ouluensiksen 25-vuotisjuhlat, joten erinaisiä valmisteluja on ollut. Tällä kertaa emme vietä synttäreitä meidän La Festassa, mutta silti viinien hommaamista etc. on ollut ohjelmassa. Ja sehän sopii.
Taivaan väri ei välity jostain syystä suuresti, mutta ensimmäisen kuvan sommittelu on ovelan hyvä. Pienen pieniä puutteitahan sen sommittelussa alkuun on mutta kun veivaa mielessään muutaman sentin sivupoikkeamaa huomaa että jos joku kohta paranee menee toinen enemmän pieleen. Siis juuri tuosta paikasta se kuva pitikin ottaa. Muuten ne pienet puutteet kasvaisivat isommiksi puutteiksi.
Hieno oivallus tämä kuva, jotenkin tulee mieleen heraldiikka, jotain sellaista tuo henkii.
Heraldiikkaa siinä todella on, nyt kun sen sanot niin hoksaan itsekin. Mutta totta puhuen: ei niin paljon suunnittelua. Ajatuksena kuvata kauniit ranta-aitat ja hankkia etualalle ”jotain”.
Eikö viimeisen kuvan taivas ole aika huikea? Ainakin livenä oli…