Koskapa meillä oli aikaa puolikahteen asti ennen kuin jouduimme jättämään Tokion, päätimme Pehtoorin kanssa lähteä seikkailemaan metroon ja suunnata kohti Odaian saarta.

hamanako-5 hamanako-4 hamanako-3 hamanako-2 hamanako”Kotiasemallamme”, Shinjukun asemalla on vilskettä ja vilinää, vaihtoehtoja ja linjoja vaikka kuinka, enkä tiedä, kuinka paljon on mahdollisuuksia eksyä, mutta me hanskasimme tänään jo aika hyvin, ja Shimbashin asemalta löysimme aika helposti Monorailin lähtöasemalle. Lähdimme siis juna-ajelulle: juna kulki teiden yläpuolella, pilvenpiirtäjien välissä, Tokion sataman yli kohti Odaian futuristista maisemaa. Saarella on tiedekeskus, huvipuisto, outlet-ostareita, Disneyn studiot ja valtavia korkeita asuin- ja toimistopilvenpiirtäjiä.  Aurinkoisessa säässä näkyi kauas erinomaisesti, ja palatessa (40 minuuttia suuntaansa) pääsin etupenkkiin, joten huolimatta siitä, että välissä oli ikkunalasi, otin suunnilleen sata kuvaa ja kuulkaa, videonpätkänkin. Se ei ole julkaisukelpoinen, ei ole vielä tuo videointi oikein säällisissä rajoissa.

Palasimme omalta pikku retkeltämme ajoissa hotelliin, josta oli lähtö kohti kylpyläkokemuksia.

hamanako-6

Alla kuva Tokion rautatieaseman keskeltä. Juuri näinä hetkinä olen erinomaisen iloinen, että olemme valmismatkalla. Ei tarvitse  itse etsiä, erehtyä, eksyä vaan ollaan ajoissa ja oikeassa junassa matkalla sinne mihin on tarkoituskin.

hamanako-7

Alkuperäisessä matkaohjelmassa oli, että matkaamme Tokiosta luotijunalla Gamagoriin, mutta ohjelmaan oli tullutkin muutos ja olemme nyt Hamamatsussa. Joka tapauksessa Japanin etelärannikon läheisyydessä (ks. bannerin kartta). ja olemme majoittuneet perinteiseen japanilaiseen ryokan-hotelliin.

Alueella on kuumia lähteitä (onsen) sekä niiden yhteyteen rakennettuja majataloja (ry­okan) ja terveyskylpylöitä, jotka saavat mineraalipitoisen kuuman vetensä suoraan maan uumenista. 1800 metristä tuli vesi siihen onseniin jossa illansuussa koko matkaseurueella kävimme. Kävimme jopa japanilaisessa saunassa (= furo) ja mikä merkillisintä siellä oli telkkari. Naisten saunassa katselimme sumo-painia telkkarista. Vähän oli absurdi tunne.

Kunhan seitsemän jälkeen pääsimme hotelliin ja majoituimme ryokan-hotelliin, jossa huoneissa on tatamit ja sänkyinä futonit oli aika yhteiselle japanilaiselle illalliselle.

hamanako-8

Siinä oli PALJON erilaisia makuja. Enpä ennen ole kylpytakki päällä liki ventovieraiden ihmisten kanssa illallisella ollutkaan. Tänään oltiin. Yukatanit ylle ja syömään.

Nyt futonille ja huomiseen!

2 Comments

  1. Konban wa! Kamera rikki, mutta ongelma (kuvista päätellen) jo ohi?

    Ryokan vs. Parador? Olenko oikeassa, että paikat edustavat tahoillaan ’normaalia’ tasokkaampaa majoittumista, etten sanoisi luksusta. Perinteiset, arvokkaat puitteet. Ryokanista ei – naturalmente – kokemusta, paradorista kyllä (El Hierro).

    Kuvistasi välittyy juuri se fiilis, jonka mielessäni yhdistän Japaniin: Alles in Ordnung.

    Oyasumi nasai!

    1. Koivu, kommenttisi on uponnut pikkuläppärin syövereihin, siksi nyt vasta vastailen…

      Kameraongelma ei todellakaan ole ohi, ja nyt kun täällä kotisorvin ääressä, suurelta näytöltä katselen, meinaa itku päästä. Taso ei kyllä miellytä.

      Olet oikeassa; edustavat tahoillaan selkeästi normaalia tasokkaampaa majoittumista. Meilläkin yksi Parador-kokemus (Teide,Teneriffa, 2_2012) ja oli perinteitä ja arvokkuutta.

      Todellakin ”Oyasumi nasai!” Hyvää yötä, pari edellistä onkin jäänyt väliin. 😉

Jokainen kommentti on ilo!