Olin eilen iltakävelyllä Markin kanssa. Minulla on siis uusi suhde.
Edellinen jäi vain puolentoista vuoden pituiseksi, joskin se oli hyvin intensiivinen. Olimme päivittäin tekemisissä, koimme ja opimme yhdessä paljon. Mutta Iso D:n kanssa tuli välirikko Japanin matkalla. Minä olisin voinut jatkaa ainakin siihen asti, että saisin tutkinnon läpi. Olin ajatellut, että sitten, ehkä vasta vuosien päästä, olisimme kasvaneet erilleen, mutta D. oli eri mieltä, ja lopetti kesken kaiken hyvässä nousujohteessa olleen yhteistyömme. Juuri kun olimme päässeet Tokioon, ja olisi ollut kaikkea hienoa yhdessä koettavaa, tämä mokoma mustamaalaa kaiken mihin katson!
Toivuttuani pahimmasta järkytyksestä, etsin jo uutta seuraa, ja varsinaisen ´toyboyn´ sainkin käsiini. Kiss on hänen kutsumanimensä, mikä jo viittaa leikkimielisyyteen, keveyteen ja minulle ehkä turhankin nuoreen olemukseen.
Kotiin palattuani totesin, että matkaromanssi Kiss´n kanssa ei toimi marraskuisessa koti-Suomessa, eikä varsinkaan ole hyväksi opiskeluilleni. Ne tökkäävät tuollaisen kevytkenkäisen, cropatun olemuksen ja vaatimattoman keskustelutaidon kanssa. Harkitsin jopa jotain irtosuhdetta, varattuun turvautumista, kaverilta lainaamista, mutta sellainen ei tuntunut mielekkäältä.
Annoin Markin astua elämääni. Kyllähän Mark on varsin tanakka ja kovin raskastekoinen, mutta sisimmältään erinomaisen edistyksellinen. Ja pitää jopa koskettamisesta. Pieni hipaisu selkään, ja kaikki toimii. Katse on tarkka, ja muuntautumiskyky mitä mahtavin. Lyhyen tutustumisen perusteella en osaa vielä kovin paljon Markista kertoa, mutta kyllä meidän ensimmäinen yhteinen ilta eilen oli aika lupaava.
Tunsinhan minä aikanaan jo Markin vanhemman veljen, Mark II oli minulla viisi vuotta bestiksenä kuvausreissuilla. Ja samaa veljessarjaahan Iso D:kin (6 D) on. Enkä siitäkään ehkä ihan kokonaan aio luopua, kunhan se nyt palautuu eromme aiheuttaman parantolareissun jälkeen kotiin, mietin, onko meillä vielä yhteistä elämää, – vai laitanko sen ihan kokonaan kiertoon. Kiss saa joka tapauksessa lähteä. Ehkä joku lukijoista tarvitsisi mukavan seuralaisen? – Palaan asiaan ensi viikolla…
Mark ei ole missään mielessä vaatimaton, ei edes elämäntavaltaan ja vaati kyllä taloudellista vakautta, jotta suhde edes alkoi. Mutta runsaat veronpalautukset, seuralaispalvelussa (Verkkokauppa.com 😉 ) ollut houkutteleva ilmoitus ja Markin apu toimeentulon hankinnassa (vähennykset) sekä koulutuksen jatkamisessa antoivat minulle tarpeeksi selityksiä, joiden perusteella suhteeseen rohkenin ryhtyä.
Mitäkö mieltä Pehtoori on? Hän jos joku tietää, että näin on hyvä. Hänkin kärsii paljon vähemmän kun minulla on uusi kumppani kuvausretkillä. Hänellekin on iloa siitä, että minusta on mielekästä kulkea, että innostun, että on mahdollisuus onnistua.
~~~~~~~~~~~~~~
Mark (Canon 5D Mark IV) on – tietysti – mukana täällä Torniossakin. Ja huomenna joutuu jo melkoiseen koetukseen: on Suuri Studiokuvaus -päivä.
Onnellisia ja kuvauksellisia hetkiä Markin kanssa. Kiva lukea tällaisia mainioita tutustumistarinoita…
Kiitos, Raila. Luulen että Markin kanssa viihdyimme yhdessä pidempään.
Hah, olipa hauska! Erityisen iloinen olen siitä, että myös Pehtoori on tyytyväinen ratkaisuun.
Niin onhan se tärkeää, että kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä ratkaisuun. Etkös sinäkin, Katri, ole Canonin kanssa samassa kolmiyhteydessä? 😀
Näin miehenä ymmärrän että Pehtoori on viisas ja onnekas mies. Terveiset hänelle kollegalta.
Kyllä vain, hyvä kumppani Mark on, ja mieheni on hänen kanssaan erittäin onnellinen.