Eihän se tänään taas ole mennyt niinkuin Strömsössä, eikä lähellekään niin kuin olin suunnitellut. To-do-listallani ei näy yhtään suorituksia, päinvastoin sinne on tullut uusia tekemisiä. Kaiken maailman pieniä kämmäilyjä on tullut tehtyä, ja sitten koin vielä tulleeni kaltoin kohdelluksi. Sitä miettiessäni jäinkin miettimään, mistä tulee sanonta kaltoin kohdeltu.
”Kaltoin”? Sehän ei ilmene missään muualla kuin tuon kohtelun kaverina. Mitä tarkkaan on ”kaltto”? Matti Räsänen (Kielikello 1/2003) pohtii artikkelissaan ”Kaltoin kohdeltu sanajäänne” mistä fraasi ”kaltoin kohdeltu” tulee. Mitä sen taustalla on?
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen sähköisissä aineistoissa on 1800-luvun kirjasuomen tekstejä sanakirjat pois lukien noin 2,9 miljoonaa sanaa. Ei ensimmäistäkään osumaa fraasista kohdella kaltoin! 1900-luvun alun kirjallisuuden klassikkoja on yli 2,2 miljoonaa sanaa. Sama tulos – ei yhtään esiintymää.
Artikkelinsa lopussa hän toteaa, ettei sanalle löydy alkulähdettä, ja että koko sanonta on varsin nuori. Vasta 1900-luvun alkupuolella, eikä silloinkaan kovin varhain syntynyt.
Yksi juttu mikä tänään oli tarkoitus tehdä, oli keitellä iso kattilallinen minestrone-keittoa, pakastettavaksikin, mutta jääpä huomiselle sekin homma. Pakastettaville keitoille olisi nyt kysyntää; onko sinulla joku hyvä sosekeitto, kasviskeitto, luottosoppa, jota keität pakkaseen? Olisipa mukava saada resepti tai linkki reseptiin. Tai kerro edes suunnilleen mitä siihen tulee… Lupaan vaihtariksi vaikka ensi viikolla tehdä soppapostauksen: ainakin kolmen keiton ohjeet voisin jakaa.
Alla oleva puu on kauan ollut aikeissa ja toiveissa kuvata. Pari kertaa olen sen äärellä ollut, mutta valo on ollut huono, liikaa liikennettä, väärä optiikka mukana, – aina jotain. Mutta tänään. Tänään kuvasin sitä. Valo ja värit olivat herkulliset. Kuvankäsittelyllä vielä leikin, ja sain puusta sen näköisen jollaisena sen usein näen.
[kannattaa klikata isommaksi]
Se on Suvantokadun ja Leevi Madetojan kadun risteyksessä, Hiirosenojan rannalla. Ja sitten tällaisenkin puukuvan otin – ja käsittelin.
Vähän sellaista halloween-henkisyyttä koetin siihen saada. ”Halloweenin lyhyt historia” tulikin julkaistua jo viime vuonna; voit lukea/kerrata sen täältä.
Kohti parempia päiviä, kohti kekriviikonloppua mennään.
Kaltto sanana on tuttu. Sillä tarkoitetaan kieroa tai käyrää puutavaraa, yleensä hylkytavaraa. Voisiko sanontaa johtaa tuolta pohjalta. On myös sanonta puuastian tekijästä, ilmeisesti ei ihan ammattihenkilöstä. ”Kun sen viimeisen kimmen pitää olla niin s..tanan kaltto.”
Aina oppii uutta! Kiitos, Antti. Pitäisiköhän lähettää nämä tietosi Matti Räsäselle, joka on ihan erikoistunut näiden suomen kielen fraasien tutkimukseen?
Itse en tunne kuin kaltion, sitä nyt ei voi mitenkään yhdistää kaltoin kohteluun. Mutta sitten olisi kalttaus, kun kaltataan valutetaan nahkaan kiehuvaa vettä, se kyllä sopisi?
Reijo, eipä kaltio eikä kalttaus nyt tähän ainakaan kielitieteilijä Räsäsen mukaan tähän nyt oikein sovi. …
Wikipediasta, tuosta totuuden torvesta, löytyi myös tällainen liukkauteen liittyvä ja ajankohtainen.
”kalto, kaltto, kallo, jääkallo: jäinen tai iljanteinen kohta tiessä. Jääkallosta on väännetty vaarallisen liukasta talvikeliä tarkoittava nykykielen sana ”pääkallokeli”.”
Sinullahan alkaa, Antti, olla jo paljon tietoa ”kaltoin kohtelusta”. Ja kallon merkitys mainitsemassasi yhteydessä onkin ollut tuttu, mutta sekin voi olla ”kaltto”. Mielenkiintoista.
Tähän liittyen pitää kysyä viisaammilta,mitä/ketä tarkoittaa sananlasku;”Hyppää kuin sipi ripillä.”
Joskus pohdittiin useamman henkilön voimin ja kukaan ei tiennyt Sipistä mitään…
Länsi-Lapissa muuten täällä sanottu vino (kaltto) sanotaan viltto.Esim.jos piha viettää kovasti alaspäin,niin se on viltto.
Kati, kiitos kommentista ja tuosta viltto-tiedosta. Enpäs ole kuullutkaan. Kemissä ja lähiseuduilla tiedän kyllä käytetyn ´vistoa´. Visto on vähän kurja, huono, kelju.
Ja tuo ”hyppää kuin sipi ripillä”. Minulle ihan uusi juttu. Miksihän minulle tulee mieleen lestadiolaisuuden alkuvuosikymmenet Torniojokivarressa, jossa ”hihhuleilla” kuten lestadiolaisia mm. sanomalehdissä nimiteltiin, oli ”hyppykokouksia”. Herätyksen voima, uskoon tulo, sai ihmiset hyppimään. Olisiko joukossa ollut joku Sipikin?
Voi,tuopa voi olla hyvinkin selitys Sipin toiminnalle…kuka tietää,hieno ajatus.
Olen kovin ”sinut” tuon visto-sanan kanssa ja sehän on meilläpäin (Kittilän kairoissa) tosi allöttävä ja tympeä asia/ihminen eli tosi visto!
Ja vielä,jos sillä oli lipposet jalassa ja tikkuri päällä…Hyi!
Kati, mitä vikaa tikkurissa? Mie olen kauan haaveillut ostavani itselleni luotolaisen eli tikkurin, mutta kun ovat järin hintavia, etten ole raskinut mökkikamppeeseen niin paljon laittaa.